keskiviikko 25. helmikuuta 2026

Kirjailijapäiväkirja

No niin, nyt kirjoitan vaihteeksi henkilökohtaista tekstiä. Ja siihen on syynsä. Olen ajatellut ryhtyä pitämään eräänlaista kirjailijapäiväkirjaa. Ja siihenkin on syynsä, mitkä kohta kerron. 

Kehtaisiko sitä sanoa itseään kirjailijaksi? Jotenkin tuossa nimityksessä on hankala sävy. Mutta vähitellen olen tottunut tuohonkin nimitykseen. Ehkä siinä on jotain perää.  

Tekijänoikeusjärjestö Sanaston tietokannassa minulla on 18 kirjaa (helmikuussa 2026), joista pari myös E-kirjana. Olen jäsen myös Suomen tietokirjailijat ry:ssä ja Oulun kirjailijaseurassa. Joten ehkä voisin lopettaa turhan kainostelun. 

Edellisestä kappaleesta voi ehkä päätellä, että on minulla muitakin ammatteja. Peruskoulutukseni on diplomi-insinööri, ja olen todella tuossa ammatissa toiminutkin pitkään teollisuuden palveluksessa. Ja sitten olen toiminut vielä pidempään tutkijana. Ammatin tueksi suoritin tekniikan tohtorin tutkinnon. Eihän se välttämätöntä ole, tutkijan työhön kun ei ole virallista pätevyysvaatimusta (minkä rohkaisuna tuon julki). Mutta toki tohtorintutkinto antaa uskottavuutta ja helpottaa tutkijayhteisöissä toimimista, samoin kun työpaikka yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa. Ja onhan tohtorin tutkinto aika voimallinen koulutuspaketti! 

Ja lisään tähän tärkeän näkökulman. Eletty elämä antaa aineksia kirjailijantyöhön. Insinöörin ura tuottaa varsin elämyksellistä materiaalia. Tutkijan työ on vähän tylsempää ja vähemmän elämyksellistä (toki subjektiivinen käsitys), mutta toisaalta tutkijan ammatti antaa tietokirjailijalle loistavan väylän ja tehokkaat työkalut penkoa mitä tahansa tietoa. 

Kirjailijan hommat alkoivat siis vähitellen, ne versoivat aluksi tutkijana kirjoittamistani julkaisuista. Insinöörintyön ohessa kirjoittamiani koulutusjulkaisuja ei ole Sanaston luettelossa, eikä ole väliksikään, ne ovat jo aika vanhentuneita. Nyt olen jo eläkkeellä, ja sehän antaa sekä taloudellista varmuutta että aikaa työskentelyyn kirjailijan epävarman ammatin tueksi (ja tämänkin tuon rohkaisuna julki)

Tästä kehityspolusta voi päätellä, että olen kirjoittanut enimmäkseen tietokirjoja. Jossain vaiheessa aloin pitää tätä blogia. Se on minulle sekä eräänlaista vapaamman kirjoittamisen harjoittelua, ja samalla uusien ideoiden kehittelyä. Blogini aiheet liittyvät tietoon, mutta siitä löytyy myös kulttuuriesseitä. Kaunokirjallisuutta en ole kirjoittanut, nuorena kyllä runoja, jotka olen tuhonnut. Kirjoitin kyllä yhden tieteisnovellin nimeltä Turingin testi, siihen en ole kovin tyytyväinen.

Niin, ja muutaman vuoden takaisessa kirjassani Robottipuisto on myös kaunokirjallinen osa, jossa kerrotaan robottipuiston rakentamisesta. Tuo kirja on parhaitani, eräänlainen Opus Magnum. Suosittelen lukemaan, etenkin kun se esittelee myös tärkeitä tosiasioita tekoälystä, en tunne tarvetta edelleenkään muuttaa tuota tekstiä.

Ja nyt kerron syyn tähän kirjoitukseeni. Ajattelin perustaa julkisen päiväkirjan, johon laitan tietoja kirjallisten töitteni edistymisestä. Koska pidän nykyisiä hankkeitani tärkeinä, ja todella haluan, että ne valmistuisivat. Haluan siis luoda tuekseni moraalista ja ehkä myös sosiaalista painetta. Tarkoitus on kirjata kirjojeni edistymisestä, ainakin viikoittain. En halua että siihen kuluu turhaa aikaa, joten kommentit ovat lyhyitä, ja luultavasti kirjailijapäiväkirjani löytyy lähiaikoina viestipalvelu X:stä

Tämä selvää, joten pitää vielä kertoa, mitä nämä hankkeet ovat. Tässä tulee.

1. Apinataloustiede. Tietokirja, en ole suorastaan taloustieteilijä, mutta olen väitellyt tohtoriksi taloustieteestä, ja aika paljon olen sen jälkeenkin siihen perehtynyt. Kirja kommentoi ennen kaikkea talouskeskustelua ja sen tasoa. Kirjaa on inspiroinut kolme tärkeää teosta: Sonja Koski, Simpanssi sisällämme; Emma Holten, Kuluerä; Georg Henrik von Wright, Hyvän muunnelmat.
2. Mehiläinen (työnimi). Tieteisromaani, joka sijoittuu tekoälyn jälkeiseen lähitulevaisuuteen. Kirjassa tohtori Peter Karlow alias monsteri joutuu pulaan ja yrittää saada selville, mikä on totta. Kirja ammentaa kokemuksistani teollisuudesta ja tutkimusmaailmasta.
3. On screen (työnimi) Nuortenromaani. Kertoo ryhmästä yläaste/lukioikäisiä. Kirje ei edes yritä olla ajankohtainen, sen taustalla on oma kouluaikani, lapseni ja lapsenlapseni. Asiaan liittyy Mark Twainin kommentti: joka koettaa löytää opetuksia tästä kirjasta, asetetaan syytteeseen. Hän tiesi ja muisti, millaista on olla nuori. 

Kaikki kirjat on aloitettu. Parhaiten edistyy Apinataloustiede, jolle on myös sosiaalinen tilaus.