torstai 7. heinäkuuta 2016

Pikatietä helvettiin

Kesäkuun puoliväli ja pienimuotoinen festivaali Ykän pubin pihalla Oulun Toppilassa. Paikka ei ole erityisen muodikas, vaan ns. tavallisen rahvaan pubi - ja siksi se on juuri nyt aivan erityisen muodikas, etenkin kun pubi joutuu pian lopettamaan, se jää rakennustöiden alle.

Tulen paikalle myöhään, koska sateen jumalatar Esteri osallistuu myös festareille. Tarkoitukseni on myös bongata myöhemmin esiintyvä Dave Lindholm. Mutta nyt sade on loppunut ja taivas kirkastumassa. Lauteilla on bändi, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni. Joka tapauksessa bändi on aivan mainio, juuri sellaista ränttätänttää, joka istuu niin loistavasti Ykän pubin miljööseen Toppilan teollisuusalueella. Alkaa viimeinen kappale, mikä on "Highway to hell". Ja se todella uppoaa. Kappale venyy pitkäksi, nyt jammaillaan. 

Ja yleisö on aivan myyty. Käsiä heilutellaan, lauletaan täyttä kurkkua mukana. "Highway to hell". Bändi on ekstaattisessa tilassa. Biisi on jo karannut täysin käsistä. Soittajat halailevat toisiaan ja yleisökin halailee. Kertosäe toistuu ja toistuu, ja se on ihanaa. Koska ilta on niin ihana, lämmin ja raikas, ja koska musiikki vain kerta kaikkiaan kuulostaa niin hyvältä. Olemme hyvin onnellisia. Kaikki, minäkin. "Highway to hell".

Mutta eivätkö nuo sanat tarkoita jotain? Aivan varmasti, ja kaikkihan tietävät sen. Ja juuri siksi kaikki olikin niin sanomattoman ihanaa.

Tämä episodi palautui mieleeni, kun muutama päivä myöhemmin ryhdyin lukemaan George Makarin kirjaa "Soul machine" (Norton 2015). Se ei käsittele soul-musiikkia, vaan alaotsikon mukaan esittelee "modernin mielen keksimisen historiaa". Tuota 500- sivuista opusta ei tietenkään saa suomalaisista kaupoista eikä kirjastoista - mutta tilaamalla internet-kaupasta se tulee hetkessä.

Kirja kuvaa sitä 1600- luvulla toden teolla käynnistynyttä prosessia, jonka kuluessa ihmiskunta - niin, siis eurooppalaiset - alkoi vakavissaan epäillä sielun olemassaoloa ja jopa vapaata tahtoa. Tuo innostava, pelottava ja jopa vaarallinen prosessi tapahtui pääosin Englannissa ja Ranskassa, missä se kulminoitui suureen vallankumoukseen. Muutoksen polttopisteessä olivat luonnontieteilijät, filosofit ja ennen kaikkea mielisairaita hoitaneet lääkärit. Hulluista ihminen oppii. Ja lapsista. Sitten tuo kaikki kamaluus ja ihanuus oli ohi, ja kaikenlaista ikävääkin tapahtui. Tuli vastareaktio, joka jossain mielessä jatkuu edelleen. Mutta pienen hetken näytti, että kaikki on mahdollista. Synnin ja uskonnon ahdistus ja kauhut ja kirkon terrori voisivat olla lopultakin ohi. "Highway to hell", ja iloisesti!

Tuosta kirjasta ei nyt sen enempää. Se ansaitsee aivan oman postauksen, lähitulevaisuudessa.

No entäs se Dave Lindholm? Dave ei pettänyt, vaan oli ehdoton ja nerokas niinkuin pitääkin. Suomalaisen kielialueen salainen musiikkiaarre, Bob Dylan ja Leonard Cohen samassa persoonassa, mutta aivan omaperäisellä tavalla.