Ymmärtäminen on tärkeää. Se on keskeisenä osana kaikessa: osallistumisessa, oppimisessa, ja ylipäätään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Olen kirjoittanutkin esseen ymmärtämisestä, ja siitä, mitä se pohjimmiltaan on. Eli mielestäni ymmärtämisessä on kysymys merkitysten antamisesta eri asioille, ja erilaisten merkitysten vertailusta.
Mutta kaikkea ei voi ymmärtää. Siihen ei aina ole edellytyksiä. Koska ymmärtäminen riippuu taustastamme. Kaikesta siitä, mitä olemme aiemmin kokeneet, lukeneet, nähneet tai kuulleet. Ymmärtäminen on kulttuurisidonnaista. Kulttuuri on se viitekehys, joka antaa meille kyvyn ymmärtää. Ja nyt en tarkoita taidetta tai korkeakulttuuria, vaan käytän sanaa laajassa merkityksessä. Yhteisesti jakamaamme elämisen ja kokemisen tapaa.
Entä jos joku ei ymmärrä, ei ole siihen edellytyksiä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että tuo ”joku” olisi tyhmä. Asia on paljon yksinkertaisempi. Hänen kulttuurikokemuksestaan voi puuttuu jokin osa. Ja nyt on parasta ottaa selventävä esimerkki.
Luin juuri Kari Sallamaan kirjoittamaa Raoul Palmgrenin elämäkertaa ”Kosmoksen leikkaaja”. Kirjassa kerrotaan, kuinka Palmgren 1940-luvun vankila-aikanaan kirjoitti wc-paperille erilaisia tärkeitä asioita. Ja vaikka hänelle saatettiinkin antaa myös oikeaa paperia, monet poliittiset vangit 1920-1950 luvuilla käyttivät wc-paperia kirjeenvaihtoon ja kirjallisiin töihin. Sitähän vangeille sentään annettiin, ja kynä oli helppo kätkeä.
Ihmiset, jotka ovat syntyneet 1970-luvulla ja sen jälkeen, eivät oikein tätä ymmärrä. Ei ole edellytyksiä. Eihän wc-paperille kerta kaikkiaan voi kirjoittaa, varsinkaan lyijykynällä. Kokeilkaa vaikka!
Se kulttuurikokemus, joka heiltä puuttuu, on wc-paperi! Eli millaista se oli 1960-luvulle asti. Ei ollenkaan mitään pehmokreppiä, vaan siisti pinkka nelikulmaisia sileitä ohuita papereita. Yhdessä paketissa saattoi olla satakunta arkkia. Mainiota tasaista kirjoitusalustaa, yksi paketti olisi pienellä käsialalla riittänyt vaikka pienen romaaniin!
Asia tuli mieleeni, kun tapasin itseäni hieman vanhemman diplomi-insinöörin. Hän oli joutunut keskelle kulttuurimurrosta. Hän meni valmistuttuaan töihin paperitehtaalle, ja kertoi, miten vanhemmat paperi-insinöörit olivat kuohuksissaan. Heidän kun piti ruveta valmistamaan wc-paperia kreppipaperista! Mikä outo ajatus.
