Kauhean huono ajatus

Hyvillä aikomuksilla voi olla huonoja seurauksia. Tutkijat alkoivat huolestua yhä nopeammin teollistuvan maailman valtavien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta maapallon ilmakehään jo 1800-luvulla. Ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius selitti ilmiön fysikaalisen perustan vuonna 1896. Sittemmin huoli on vain kasvanut. Ja osoittautui että Arrherniuksen löytämä mekanismi on ilmakehän lämpenemisessä pääroolissa.

Oli siis erittäin hyvä asia, että YK päätti vuonna 1988 perustaa asiaa tutkivan elimen, IPCC:n. Siteeraan suoraan sen tarkoitusta. "Hallitustenvälien ilmastonmuutospaneelin IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) tehtävänä on koota ja arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä."

Mutta miksi se on samalla niin huono asia? Siksi, että suuri yleisö ja media tulkitsevat sen jonkinlaiseksi tieteen yläpuolelle asetetuksi totuuskomissioksi, joka päättää, mikä asia tieteessä on totta ja mikä ei. Mutta tällainen ajatus on koko tiedeyhteisölle täysin vieras, ja jopa vaarallinen. Ja tällaisista komissioista on kauhean huonoja kokemuksia. Vakavia yrityksiä kontrolloida tiedettä tehtiin Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa, erittäin huonoin seurauksin. Ja vähäisempiä yrityksiä tehdään jatkuvasti tuolla rapakon takana. Siksi tällaisten yritysten huono aura lankeaa myös IPCC:n päälle, ja tekee siitä helpon maalin kritiikille.

IPCC ei ole inkvisitio eikä totuuskomissio. Lukekaa tarkkaan IPCC:n yllä siteerattu määritelmä. On välttämätöntä arvioida tieteellistä tietoa, ja tämä velvoite on sekä tiedeyhteisöllä että koko yhteiskunnalla. Etenkin näin tärkeässä ja uhkaavassa asiassa. Minulla on myös perusteltu syy uskoa, että paneeli on asiantunteva ja tekee tärkeää työtä. Ilmastonmuutoksesta en edes viitsi sanoa mitään. Muuta kun sen, että ennen kun lähtee kommentoimaan jotain yksittäistä hyökkäystä IPCC:n "käsityksiä" vastaan, kannattaa lukea vaikkapa IPCC:n vuoden 2007 raportin suomenkielinen tiivistelmä. Se löytyy helposti googlaamalla.

Maailma on katala. Otetaanpa esimerkiksi yllä mainittu Svante Arrhenius. Hänen väitöskirjaansa pidettiin ala-arvoisena, eikä hänelle aluksi annettu virkaa. Sittemmin hänelle myönnettiin kemian Nobelin palkinto, vuonna 1903. Kun palkinto myönnettiin Marie Curie' lle, Arrhenius yritti suostutella tätä kieltäytymään palkinnosta oletetun moraalittomuuden takia. (Marien aviomiehen Pierren kuoltua tapaturmaisesti huhuttiin Mariella olevan uusi miesystävä. Mitähän asialla on tekemistä tieteen tai Arrheniuksen kanssa?). Oma lukunsa on norjalaisten Nobel- rauhanpalkinto. Josef Stalin oli ehdolla kaksi kertaa...