Tiedättehän siirat. Nuo litteät, harmaat ja kilpimäiset ötökät, jotka viettävät huomaamatonta ja harmitonta elämäänsä kivien alla syöden lahoavia kasvinjätteitä. Mutta kun kiviä käännellään, siirat tulevat näkyville, niihin tulee eloa. Jotenkin mieleeni tuli asiantuntijat, jotka viime vuosina ovat tulleet meille tutuiksi. Myös asiantuntijat viettävät huomaamatonta ja harmitonta elämäänsä erilaisten laitosten uumenissa. Mutta nyt historian jumalat ovat käännelleet kiviä ja asiantuntijat saavat suuren tilaisuutensa. Ensin näkyviin ilmestyivät korona-asiantuntijat, ja sitten tuli kansainvälisen politiikan vuoro.
Siiroilla, siis asiantuntijoilla on oma ekologinen lokeronsa. Ne syöttävät lausuntoja korkeammille olennoille eli poliitikoille. Se on välttämätön luonnonjärjestys, poliitikot tarvitsevat tällaista ravintoa tehdäkseen päätöksiä asioista, joita he eivät tunne.
Siirojen työ ei ole aivan huoletonta, sillä ne joutuvat seuraamaan tarkasti toistensa lausuntoja. Jotta niiden toiminta olisi uskottavaa, niiden lausuntojen tulee olla riittävän samanlaisia. Liian poikkeavan mielipiteen esittäneen siiran kimppuun käydään joukolla. Se karkotetaan jonkun toisen kiven alle – tai jotain vielä pahempaa. Kansainvälinen politiikka on myös nostanut esiin aivan uuden siirojen lajin – sotilassiirat. Tunnemme ne tavallista siistimmästä harmaasta kilvestään, johon on kiinnitetty erilaisia koristeita. Sotilassiirat arvioivat käynnissä olevaa sotaa, ja ne tuntuvat myös paheksuvan sitä. Ne eivät näe tässä mitään ristiriitaa. Ne ovat kuitenkin erityisasemassa. Sillä jos siirojen oma kivi joutuisi sotaan, sotilassiirat kävisivät itse innostuneina ja iloisina sitä sotaa, ne eivät tarvitsisi siihen korkeampia olentoja.
Entä mitä korkeammat olennot eli poliitikot tekevät mielipiteillä, joita ne hankkivat siiroilta? Nähtävästi mielipiteet toimivat eräänalaisina pelinappuloina, joilla pelataan mutkikkaiden sääntöjen mukaan jotain tärkeää peliä. Koko tämän näytelmän tarkoitus on viihdyttää katsojia. Siis meitä kaikkia.
Lukija huomaa, että tämä on vertauskuvallinen kirjoitus. Kun historian jumalat ovat käännelleet kiviä, ei tee mieli enää kommentoida sitä mikä tulee näkyviin. Kaikki on jo sanottu moneen kertaan, valitkaa siitä.
Mutta huomatkaa myös: tämä kirjoitus on aivan totta.
