Tämä
kaipuu aineettomuuteen on ihmisenä olemisen perustunteita, ja sillä
on selvästi ollut tärkeitä seurauksia. Se on johdattanut meidät
abstraktiin ajatteluun. En usko, että filosofiaa olisi syntynyt
ilman tätä kaihoa. Ja se on antanut meille matematiikan, tieteet ja
uskonnot. Ehkäpä pyrkimys irti ruumiista tuotti kulttuurin, tai
ainakin sen eräät piirteet - epäröin tässä sanoa ”ylärakenteet”
tai ”korkeakulttuurin”, koska en halua arvottaa kulttuurin osia.
Ihanne tiivistyi lauseessa: ”hengen voitto aineesta”.
Kuinka
vaikeaa meidän onkaan hyväksyä modernin neuropsykologian viestiä.
Sitä, että se, mikä ajaa meitä ponnistelemaan kohti valoa ja
vapautta: tunteet, intohimot, rakkaus ja kiintymys, oivalluksen ilo,
oikeuden ja moraalin taju, ihmeen ja pyhyyden tunne - se onkin vain
materiasta koostuvan koneiston eli aivojemme toimintaa. Uskon, että
tämän viestin täysi tajuaminen ja omaksuminen, kaikkine sen vielä
tuntemattomine kulttuurisine seurauksineen, vie ihmiskunnalta
vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja.
Materia,
jonka koemme vastuksena on sittenkin kaiken takana. Lisäksi se on
viisas opettaja. Se ohjaa meitä arkielämässä monin tavoin. Vaikka
vihjasin, että pyrkimys pois materiasta loi kulttuurin, tuo sama
materia muovaa ja tuottaa kulttuuria. Parhaiten huomaamme asian, kun
jätämme abstraktin viisastelun ja katsomme kulttuuria esimerkkien
kautta.
Aloitetaan
kuvataiteesta. Jokaisessa kuvataiteen lajissa näkyy taiteilijan
työskentely materian ehdoilla, ja myös materian rajoituksia
vastaan. Öljyvärit ovat joustavimpia, ja siksi niiden avulla on
tuotettu jo vuosisatoja lähes fotorealistista taidetta. Toisaalta on luotu myös täysin keinotekoisia ja fantastisia maalauksia.
Ja kun modernismi kääntyi pois luonnosta, aineesta ja esittävyydestä, siihenkin tuntui sopivan parhaiten materian rajoja uhmaava öljyväritekniikka. Esimerkiksi kubistinen akvarelli on harvinaisuus.
Akvarellitekniikassa on paljon enemmän materiaalin vastusta (värien sekoittuminen, läpikuultavuus, valuminen, imeytyminen paperiin). Toiset taiteilijat ovat pyrkineet vähentämään aineen vastusta (kehittämällä guassi- ja temperatekniikat), toiset taas ovat hyödyntäneet rajoituksia. Juuri aidot, vesipohjaiset akvarellit avaavat täysin öljyvärimaalauksesta poikkeavan maailman. Myös työvälineet (siveltimet, tyynyt, ruiskut, lastat, telat ja palettiveitset) ovat sekä rajoitteita että uusia mahdollisuuksia.
Taidegrafiikka on jo teknisen vaivalloisuutena ja hitautensa takia jyrkästi maalauksesta poikkeava taiteenlaji, ja toimii täysin materian ehdoilla. Eri grafiikkatekniikat tuottavat omia ja hyvinkin poikkeavia ja kiehtovia maailmoja (mm. puupiirros, linoleikkaus, litografia, akva- ja mezzotinta, etsaus, kuivaneula, kupari ja teräspiirros).
Akvarellitekniikassa on paljon enemmän materiaalin vastusta (värien sekoittuminen, läpikuultavuus, valuminen, imeytyminen paperiin). Toiset taiteilijat ovat pyrkineet vähentämään aineen vastusta (kehittämällä guassi- ja temperatekniikat), toiset taas ovat hyödyntäneet rajoituksia. Juuri aidot, vesipohjaiset akvarellit avaavat täysin öljyvärimaalauksesta poikkeavan maailman. Myös työvälineet (siveltimet, tyynyt, ruiskut, lastat, telat ja palettiveitset) ovat sekä rajoitteita että uusia mahdollisuuksia.
Taidegrafiikka on jo teknisen vaivalloisuutena ja hitautensa takia jyrkästi maalauksesta poikkeava taiteenlaji, ja toimii täysin materian ehdoilla. Eri grafiikkatekniikat tuottavat omia ja hyvinkin poikkeavia ja kiehtovia maailmoja (mm. puupiirros, linoleikkaus, litografia, akva- ja mezzotinta, etsaus, kuivaneula, kupari ja teräspiirros).
Entä
jos tekniset rajoitukset poistuvat? Aikanaan ajateltiin, että
tietokonetaide olisi suuria lupaus. Koska se ei oikeastaan tunne
mitään rajoituksia, sen mahdollisuuksia ajateltiin
ainutlaatuisiksi. Näin ei käynytkään, vaan tietokoneella tehty
taide koetaan usein kuivaksi ja hengettömäksi. Alkuvaiheen jälkeen
tietokonetaide usein liittoutui materiaalisten tekniikoiden kanssa.
Sitä tehdään jonkin verran, mutta sen oma luonne sekoittuu yleensä
lopputuloksen tuottamisen materiaaliseen ilmaisuun. Tietokoneen
runsas käyttö onkin siirtynyt elokuvaan, joka hyödyntää sen
teknistä tehokkuutta lavastuksessa, animoinnissa ja leikkauksessa.
Kuvanveistossa materiaali puhuu ehkä vielä maalausta ja grafiikkaa voimakkaammin, Teollinen aika on lisännyt työstettävien materiaalien ja työstötekniikoiden kirjoa. Lisäksi teollisen optiikan, elektroniikan ja konetekniikan komponentit ovat tulleet osaksi taiteellista ilmaisua.
Kuvanveistossa materiaali puhuu ehkä vielä maalausta ja grafiikkaa voimakkaammin, Teollinen aika on lisännyt työstettävien materiaalien ja työstötekniikoiden kirjoa. Lisäksi teollisen optiikan, elektroniikan ja konetekniikan komponentit ovat tulleet osaksi taiteellista ilmaisua.
Entä
musiikki? Muusikon työskentely on loputonta ponnistelua soittimen
teknisiä rajoituksia vastaan, ja toisaalta sen mahdollisuuksien
hakua. Klassinen musiikki pyrki aikanaan lieventämään rajoituksia
abstraktin nuotinnoksen avulla. Orkestereihin koottiin eri tavalla
soivia soittimia joiden stemmojen ja sointivärien vaihtelulla
jäljiteltiin nuotintajan abstrakteja ideoita. Moderni musiikki,
kansanmusiikki, jazz ja rock merkitsevät paluuta vanhempaan aikaan,
soittajien rohkeampaan asettumiseen materiaalin armoille.
Ovatko materiaalin vaikutusta rajoja lieventävät tekniikat
vapauttaneet vai kuihduttaneet musiikkia? Elektroninen musiikki on
periaatteessa vapaata materiasta. Se ei kuitenkaan ole merkinnyt
uutta ajanjaksoa, vaan luonut oman tyylin, jolla on varsin niukka
kannattajakunta. Materiasta vapaus on myös näennäistä, sillä
tässä musiikin tekijä onkin säveltäjä, joka työskentelee
eräänlaisena ääniteknikkona. Hän joutuu painimaan musiikin
tuottamiseen käytettyjen tekniikoiden kanssa.
Musiikin
esittämisen puolelta löytyy materiasta vapaa soitin, theremin.
Siinä soittimelta puuttuu kokonaan materiaalinen rakenne, soittimena
on esittäjän keho. Mutta tässä soittimen suunnitellut insinööri
on lyönyt lukkoon materiaaliset rajoitukset: sointivärin ja sen
modulointitekniikan kehon ja käsien liikkeillä. Theremin ei
tuonutkaan abstraktia vapautta, vaan taas kerran uuden,
materiaalisesti rajoitetun taiteen lajin. Sen esittäminen palautuu
nyt ihmisen kehon rajoitusten hallitsemiseen. Olkoonkin, että soitin
on karkea ja hyödyntää vain pientä osaa kehosta. Ehkä siksi
therermin-musiikki myös kuulostaa kaihoisalta, se heijastaa
ristiriitaa ahtaan ruumiin ja ihmisen pyrkimysten välillä.
Ehkä
palaan vielä aiheeseen. Olen taitavasti sivunnut kuumottavaa sanaa
”materialismi”, mutta olen kiertänyt sen ohitse. Se on
filosofisesti, poliittisesti ja uskonnollisesti ladattu, tunteita
herättävä aihe. Ja ehkä enimmäkseen väärin ymmärretty.