Tichy
päätti vetää insinöörin propellihatun päähänsä ja käydä
tarkastamassa pääkaupunkiseudun vasta avatun länsimetron.
Metroahan on jo arvioitu toimittajien ja niin sanottujen ”tavallisten
espoolaisten" näkökulmasta. Joten eiköhän tällainenkin arviointi
ole tarpeen. Ja toivotaan, että siitä tulee faktapohjainen.
Ensimmäinen
havainto: metrohan ylittää kuntarajan (ikäänkuin sillä olisi
jotain väliä) niin että lipun ostajan on otettava huomioon,
aikooko myös hän ylittää kuntarajan. Uutta metrossa, muuten
tuttua.
Metrot
kulkevat varsin tiheään (koska pitkillä junilla ei enää voi
ajaa). Silti ruuhkaa on esiintynyt ajoittain. Metron matkustajamäärä
Espoossa on jo ylittänyt ennusteet, siitä huolimatta, että osa
espoolaisista on vetänyt herneen nenäänsä, koska heidän
matkustusaikansa Helsingin keskustaan pitenee. Tichyllä on pitkä ja
hieman pahantahtoinen muisti. Täsmälleen samanlainen
kohu matkustusajoista syntyi
kun itäinen metro
avattiin vuonna 1982. No, se asia on jo unohtunut, kun bussilinjat saatiin viriteltyä kohdalleen..
Metron
kapasiteetti kärsii tietyistä suunnittelijoiden hölmöilyistä, ja
erityisesti automaattiajon puuttumisesta. Siitä onkin jo tällä palstalla kirjoitettu, joten ei palata asiaan. Sen verran voi sanoa, että
aikanaan metro automatisoidaan ja liian lyhyet asemat pidennetään.
Tämä kun ei ole politiikkaa, vaan puhdas teknis-taloudellinen
ratkaisu. Metron automatisointi on tarpeen
myös matkustajaturvallisuuden takia, koska se mahdollistaa
turvaportit. Raiteille ei silloin pääse
putoamaan, koska junaan pääsee vain avautuvista ovista. Tämä
alkaa olla jo vakioratkaisu ulkomaillakin uusilla linjoilla tai
asemilla, Pietarissakin niitä näkee. Joten: aivan varmasti
automatisointi on tulossa.
Siten
vaan hypätään junaan!
Samat junat tyyppiä M100
ja M200 ovat
liikenteessä. Esteettisistä ja nostalgiasyistä Tichy pitää
enemmän vanhoista Valmetin-Strömbergin rakentamista M100 junista.
Niiden ajattoman
designin ikuisti aikanaan muistettavasti
Bomfunk MC
yhtye. Hakaniemen metroasemalla kuvattiin vuonna 2000
kansainvälisesti menestynyt ja palkittu
Freestyler-
musiikkivideo. Maisemia ei Länsimetrossa
pääse ihailemaan, junat kulkevat maan alla, joten
katse itse asemiin. Uudet metroasemat ovat
tyylikkäitä ja siistejä. Niissä yhdistyy moderni arkkitehtuuri ja
niukasti mutta aistikkaasti käytetyt esteettiset ja
taiteelliset elementit. Ei synny
vaikutelmaa tuhlauksesta, mutta kuitenkin tulee
rauhallinen ja miellyttävä tunnelma.
Suomessa tämä näköjään osataan, jos
vain halutaan. Omat suosikit olivat
Lauttasaari ja Keilaniemi. Nähtävästi
suunnittelussa on nyt otettu huomioon myös puhtaanapito. Vanhan
metron asemat alkavat olla jo uhkaavan nuhraantuneita, pintaremontti
näyttää vähintään tarpeelliselta ainakin Kampin, Ruoholahden ja
Rautatientorin asemilla.
Aalto-yliopiston
asema oli hillitty ja yllättävän tummasävyinen, mutta kuitenkin
tyylikäs. Ilmeisesti sen
ajateltiin sopivan
asiallisille ja vanhoillisille
tekniikan ja kaupan opiskelijoille - vai olisiko kyseessä tarpeeton
ja perin vanhanaikainen klisee.
Tichy jalkautui vanhan opinahjonsa kampukselle, ja oli iloisesti
yllättynyt. Metroaseman yhteyteen nousee isohko rakennuskompleksi,
jonka metroa laajempi käyttö jäi vielä
epäselväksi. Rakennukset mukautuvat hyvin
kampuksen punatiiliarkkitehtuuriin. Aivan selvästi aseman seudusta
on tulossa jonkinlainen kampusta jäsentävä keskus, jota se on
selvästi
kaivannutkin. Ennen hiukan unelias Otaniemen kampus on nyt
alkanut
kihistä energiaa. Havaintoa tuki
vierailu rankasti
remontoidussa pääkirjastossa. Aallon kädenjälki
on sisätiloista lähes kadonnut, tai
ainakin kokenut metamorfoosin. Se on hieman sääli, mutta
vastapainona kirjasto oli vilkas, viihtyisä, ja jopa hieman
karnevalistinen. Selvästi opiskelijat olivat ottaneet sen omakseen.
Pitäisikö
palata maan pinnalle, ylistystä alkaa jo tulla liikaa. Metrolla
ajaminen kun tuotti yllätyksen: rata oli yllättävän kuoppainen.
Ensin sitä luuli vain kuvittelevansa, mutta erityisesti
Lauttasaari-Ruoholahti osuus ravisteli matkustajia. Ja sen jälkeen
kohti Rautatientoria meno oli aivan tasaista. Herää paljon
kysymyksiä. Onko kiskot asentanut alihankkija hukannut
ammattitaitonsa, vai onko rakennuttaja unohtanut asettaa
laatustandardit. Vai onko projektijohto laiminlyönyt valvonnan?
Aikanaan itäpuolen metroa rakennettaessa huomattiin, että näin
suuri infrastruktuurihanke korruptoi sekä virkamiehet että
poliitikot. Mutta eikö ne ajat ole jo takana? Varsinaista
korruptiota ei Länsimetroon olekaan liitetty – toistaiseksi. Vain
poliittista suhmurointia ja kelvotonta projektijohtamista.
