Nykäisyjä

Suuri entinen mäkihyppääjä Matti Nykänen on juuri kuollut. En aio kirjoittaa hänestä enempää. En oikeastaan ole urheilumiehiä, ja annan mielelläni asiantuntijoiden ja fanittajien purkaa tuntojaan. Mieleeni tuli kuitenkin vanha viisaus. Emme ymmärrä, mitä meillä on keskuudessamme ollut, hyvää ja vähennän hyvää, ennen kuin olemme sen menettäneet.

Sen sijaan aion pohtia Matti Nykäsen suuhun pantuja legendaarisia lausahduksia. Luulen, että niitä on varsinkin aikanaan levitelty sekä ihmetellen että joskus jopa pahantahtoisesti. Minulla ei ole mitään ilkeää tarkoitusta. Nuo lausahdukset ovat herättäneet minussa positiivista ihmettelyä, koska niihin tuntuu kätkeytyvän syvää viisautta. Ei Matti niitä varmaan tietoisesti syvämietteisiksi tarkoittanut, vaan pikemmin ne heijastavat hänen persoonaansa. Mutta ihmisen päässä on muutakin kuin tietoista toimintaa, todellisuus puskee jollain tapaa läpi ääneen lausuttujen sanojen. En kuitenkaan sano näitä lausahduksia freudilaisiksi lipsahduksiksi. Vaikka siinäkin on kyse tiedostamattomasta, hieman eri asia tuntuu olevan kyseessä. Joten sanon näitä sananparsia nykäisyiksi. Arvostavasti.

Nykäsen "sananlaskut" ovat toki tuttuja ja seurattuja, yli vuosikymmenen ajan. Niistä on jopa koottu kaksi kirjaa. Myös hänen persoonansa on keskusteluttanut sekä sosiaalisessa mediassa että vakavammin. Esimerkiksi "radiofilosofit" Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander ovat arvioineet ja myös arvostaneet häntä kulttuuri-ikonina, ja verranneet jopa Aku Ankkaan, toiseen suomalaisten rakastamaan hahmoon. Ja todenneet muun muassa, että ristiriitaisena hahmona hän on emotionaalisesti paljon vaikeampi kuin loppujen lopuksi aina kuiville selviävä Aku. 

En ole varma, onko minulla tähän runsauteen enää mitään lisättävää. Mutta koska asia on jotenkin kiehtova, pohdin kuitenkin hieman. Olen jättänyt pois pidemmät lausahdukset, jotka ovat selvästi retorisia, ja joilla usein on myös pyritty ottamaan niskalenkki häiritseväksi koetetusta haastattelijasta. Olen valinnut vain lyhyitä tiivistyksiä, jota eivät niinkään riipu tilanteesta, jossa ne on lausuttu. 

Elämä on laiffii

Miten moni aforisminikkari onkaan koettanut vastata kysymykseen, mitä elämä on, mikä on elämän tarkoitus. Filosofeista nyt puhumattakaan. Eikä tämä pohdinta ole suinkaan pyyteetöntä, jos niin voi sanoa. Nuo elämänselittäjät haluavat antaa hyviä neuvoja, elämänohjeita, ja myös korostaa omaa viisauttaan. En koskaan lue elämänviisauskirjoja enkä onnellisuusoppaita, minua ne jotenkin ärsyttävät. Ja ehkä Mattia ärsyttivät myös. Tämä nykäisy vihjaa, että kysymykseen ei olekaan vastausta. Veijo Meri on todennut saman asian näin: "elämä on sitä, elämä on tätä, älä kysy mitä". 

Elämä on ihmisen parasta aikaa

Lause näyttä kuuluvan samaan sarjaan edellisen kanssa. Ja eikö ole turhauttavaa ja uuvuttavaa saada kuulla, miten lapsuus / nuoruus / ruuhkavuodet / vanhemmuus / laatuaika / kypsä aikuisuus / kultainen ikä / seesteinen vanhuus on sitä parasta aikaa. Voi hyvät elämänviisailijat, koettakaa nyt jo päättää! Joten siitäpä saitte. 

Elämässä on tullut takapakkia, joskus etupakkiakin

Tämän nykäisyn sisältö on aika tuttu ja itsestään selvä. Mutta miksi ihmeessä kertoa itsestään selvä asia? Joten tässäkin on ironiaa, humoristinen jatko tuntuu toteavan myös toteamuksen turhuuden. Kielellisen luovuuden lisäksi lauseessa on asiaankuuluvasti myös lievä kaksimielisyyden vivahdus. 

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Sivistyneeseen kielenkäyttöön kuuluu, että ei pidä turhaan toistaa asioita. Siksi on tapana sanoa tämä asia mutkikkaammin, useammalla lauseella, vaikka lopputulos on sama. Lukija voi huvikseen koettaa rakentaa tästä ideasta korrektin lauseen. Ei oikein taida onnistua. Mutta oikeastaan yksittäisessä sanassa voi olla isompi imaisuvoima kun pidemmässä lauseessa, joka helposti tyhjentää itsensä. Joten miksei käytettäisi näin tyylikästä toistoa? 

Se on ihan fifty-sixty miten käy

Puntit on tasan, mutta asiaan liittyy muutakin. Tasapelistä tulee mieleen tasapuolisuus, ja sen sisältö ei ole välttämättä mukava. Politiikassa pannaan pääluvun takia tasapuoliseen vertailuun asiat, jotka ei mitenkään ole saman arvoisia. Siksi keinotekoista tasoittamista pitäisi rikkoa, etenkin jos vaihtoehdot ei ole vertailukelpoisia. Myös taiteilijat ymmärtävät, että pieni epätasapaino on parempi kuin kuiva symmetria. 

Huominen on aina tulevaisuutta

Tähän ei ole oikeastaan juuri mitään lisättävää. Ajatus on suorastaan aidosti syvällinen. Kuinka useasti me unohdamme, että tulevaisuus todella alkaa huomisesta, ja että me rakennamme tulevaisuuden asettelemalla niitä huomisia peräkkäin. Kun asia on tulevaisudessa, ei pitäisi ajatella, että se on kaukana tulevaisuudessa eikä siitä tarvitse välittää. Vaikutamme siihen joka hetki. 

Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi

Tässä näkyy sama metodi, jota on käytetty monessa nykäisyssä. Otetaan tuttu sananparsi ja käännetään sen toinen puoli nurinpäin. Vaikutus on yllättävä, ja lattea tokaisu muuttuu joksikin muuksi. Tämä lause koettelee aivoja, koska siinä on ikäänkuin kaksi peräkkäistä kieltoa. Vähitellen voi kirkastua uusi sisältö. Asian jättäminen tekemättä on myös teko sinänsä, ja ehkä se ei olekaan hyvä asia. 

Totuus on todellakin todellisuutta

Tämä aforismi koettelee niin sanottua totuuden jälkeistä aikaa. Sama lause vihjaa hyvin napakasti, että totuus ei ole yksinkertainen juttu, eikä sitä ole myöskään todellisuus. Ja lisäksi ne ovat kovasti eri asioita, vaikka kuulostavat samalta.

Sehän tuli kuin tähti kirkkaalta taivaalta.
Ihan puhdasta kielellistä luovuutta! Tuttu sanonta tarkoittaa yllätystä ja jopa järkytystä. Uusi muotoilu tuottaa siitä seesteisemmän ja jotenkin ajatuksia kirkastavan version.  

Kaikki lähtee siitä kun sä opit syömään lihapullat haarukalla

Asiat voi tehdä monimutkaisemmin, ja joskus se kannattaa. Mäkihyppääjä jos kuka ymmärtää kehonsa kautta, miten motoriset suoritukset rakentuu perusasioista. 

Oikeasti olen ihminen, joka kävelee ja puhuu puhelimeen.

Hieman samaa asiaa kuin edellisessä sanonnassa. Ajattelu ei ole vain abstraktia, se on vahvasti kytköksissä kehon motoriikkaan. Uusin aivotutkimus on havainnut juuri tämän saman ilmiön.  

Kyllä mä tän ymmärrän, mutta kun mun aivot ei

Taas kerran aidosti syvämietteinen aforismi. Ymmärtämistä ei aina voi selittää sanallisesti, mutta usein meillä on vahva aavistus siitä, mistä on kysymys. Itse asiassa ymmärtämistä ei koskaan voi selittää. Ymmärtäminen ja sen selittäminen ovat kokonaan eri asioita. Joskus ne kohtaavat toisensa, joskus taas eivät. 

Kysymys kuulostaa kysymykseltä

Tämä on kadunmiehen ovela versio niin sanotusta sokraattisesta kysymyksestä, ja se on käännetty vielä takaisin kysyjään. Oikeastaan aika näppärää. (Sokrateshan tunnetusti kehitti metodin ohjata keskustelua kyselemällä). 

Onpa mentaalinen olo.

Miksi oikeastaan käyttämiemme sanojen tulisi ehdottomasti olla täsmällisiä? Onhan kielellinen ajattelu joka tapauksessa epätarkkaa ja tunteenomaista. Tässä siirrytään tilanteen välittömästä asiasisällöstä toisenlaiseen ja mutkikkaampaan ajatukseen. 

SO NOT!

Käy se englanniksikin! Urheilijat ovat useasti osoittaneet luovaa vieraan kielen käyttötaitoa. Tähän on vaikea enää vastata mitään.