Viime vuosille on ollut tyypillistä populististen poliittisten liikkeiden nousu ja siihen liittyvä aggressiivinen sosiaalisen median käyttö. Tarpeetonta lienee edes mainita Yhdysvaltain entistä presidenttiä, joka on toiminut sekä huonona esikuvana että hyödyntänyt erittäin suurella innolla sosiaalista mediaa omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseen – sikäli kuin hänen tavoitteistaan ylipäätään saa mitään selvää. Lienee myös tarpeetonta mainita Valko-Venäjää, Puolaa tai Unkaria. No tuli nyt kuitenkin mainittua.
On myös kiinnitetty huomiota sosiaalisen median rooliin. Aggressiivinen ja henkilöön menevien hyökkäysten tasolle menevä kirjoittelu ei nimittäin ole poliittisesti tasapuolista. Se ajaa ennen kaikkea konservatiivien ideologiaa. Mutta mitä oikein on konservatiivien ideologia? Eikö se ole perinteisesti näyttäytynyt viisaana ja harkitsevana radikaalien ajatusten vastavoimana. Uudistuksia on hyvä aina harkita tarkkaan ja pohtia myös niiden mahdollisia huonoja vaikutuksia.
Populistinen konservatismi ei kuitenkaan meidän aikanamme ole maltillista ja harkitsevaa. Asia on suorastaan päinvastoin. Populistinen konservatiivisuus ajaa hyvinkin radikaalisti ja kärsimättömästi liikkeen ideologiaa, siitä on maltillisuus kaukana. Konservatiivien ideaa voisi luonnehtia yleisesti valistuksen ja edistyksen vastustamiseksi, ja he näkevätkin vihollisikseen kaikki, jotka ovat joskus edistystä ajaneet. Jos halutaan tarkentaa ideologian sisältöä, on varsin helppoa luetella sen piirteitä. Niitä ovat nationalismi, auktoriteettiusko, xenofobia, rasismi, eriarvoisuuden hyväksyminen, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien vastustaminen ja ylipäätään ihmisarvon suhteellistaminen ja väkivallan hyväksyminen omien arvojen puolustamiseksi.
Konservatiivit ovat pitkään askarruttaneet muun muassa psykologeja, sosiologeja ja politiikan tutkijoita. On sinänsä luonnollista, että ihmiset päätyvät kannattamaan erilaisia aatteita ja näkemyksiä. Perinteiset teoriat lähtevät siitä, että aatteet ovat keskenään samankaltaisia, ja niihin päädytään loogisen järkeilyn kautta ja jossain määrin perhetaustan ja sosiaalisen aseman vaikutuksesta. Tämä järkevien ihmisten harrastama aatteiden ja mielipiteiden rationaalisen shoppailun malli ei nimittäin tunnu pitävän paikkaansa. Shoppailijat eivät olekaan samankaltaisia rationaalisia ja järkeviä ihmisiä. He tuntuvat olevan suorastaan eri lajeja.
Joten vakavat tutkijat (jotka populismin näkökulmasta katsoen ovat tietoon ja edistykseen uskovia ihmisiä, ja siten vihollislajin edustajia) ovat jo jonkin aikaa pohtineet uutta tieteellistä kysymystä. Minkälaista lajia edustaa konservatiivi. Miten se eroaa tavallisesta ihmisestä, ja mikä tekee ihmisestä konservatiivin. Onko se jopa jonkinlainen tauti tai patologinen ihmisyyden muunnos?
Amerikkalainen varsin arvostettu Mind- aikakauslehti julkaisee psykologiaa ja aivotutkimusta sivuavia artikkeleita, uutisia ja selostuksia ymmärrettävässä muodossa. Se on suunnattu sekä aktiivisille maallikoilla että poikkitieteellisyyden hengessä eri alojen asiantuntijoille. Lehdessä on julkaistu myös poliittista käyttäytymistä sivuava juttuja. Amerikkalaiset kun ovat hieman tautikeskeisiä, ja pyrkivät diagnosoimaan kaiken. Tammi-helmikuun lehdessä käsiteltiin paljonkin konservatismia. Se saattaa olla sattumaa, mutta oireellisesti lehden fokus oli konservatiiveissa juuri samaan aikaan kun Yhdysvaltojen presidentin vaihtumiseen liittyi dramaattisia vaiheita.
Eräässä artikkelissa käsiteltiin konservatiivin aivoja. Ihmisen poliittinen kanta voidaan selvittää muutamilla sopivilla kysymyksillä - mutta paljon luotettavammin se selviää aivokuvauksella. Konservatiiveilla mantelitumake (amygdala) on yliaktiivinen, ja etuotsalohkon alue on passiivinen. Mantelitumake tuottaa tunteita, erityisesti pelkoa, ja etuotsalohko hillitsee käyttäytymistä. Aivokuvauksen löydökset saatiin liitettyä poliittiseen vakaumukseen seuraamalla pidemmän ajan koehenkilöiden nettikäyttäytymistä. No, mitäpä tähän on lisäämistä. Konservatiivilla on konservatiivin aivot. Jonkinlainen johtopäätös on, että väittelyssä on vaikea vakuuttaa toista suoraviivaisilla argumenteilla, niiden ymmärtämisen tiellä kun on myös biologisia esteitä. Hieman positiivisiakin havaintoja saatiin. Harwardin yliopiston mukaan ihmisten mielikuvat heidän poliittisista vastustajistaan ovat vähemmän negatiivisia kuin luullaan tai mitä pinnallisesta nettikeskustelusta voisi päätellä.
Toisessa haastattelujutussa pohdittiin Amerikan poliittista polarisoitumista, jota Trump on sekä kiihdyttänyt että hyödyntänyt. Todettiin että nykyinen tilanne ei ole ainutlaatuinen. Pahin tilanne oli vuonna 1861, se johti sisällissotaan, joka ei suinkaan ollut mikään sivistynyt kahakka vaan hämmästyttävän brutaali sota. Ehkä nykyistä pahempi tilanne oli myös vuoden 1968 demokraattien puoluekokouksen aikaiset mellakat ja murhat.
Saman numeron kolmas artikkeli käsitteli taikasieniä eli psilosybiiniä, jolla on saatu hyviä ja pitkävaikutteisia tuloksia käsiteltäessä vaikeaa ja sitkeästi jatkuvaa masennusta. Huumeiden käyttö terapiassa on USA:ssa tiukasti kontrolloitua, mutta tietyin edellytyksin mahdollista. Tuntuu hassulta että samalla on kuitenkin mahdollista kehittää ja käyttää lääkinnässä todella kovia huumeita, synteettisiä opiaatteja kuten oxycodon. Joku outo kaksinaismoraali tässä toimii. Eräs esimerkki huumeiden käytöstä terapiassa on käsitellä traumatisoituneita sotaveteraaneja MDMAlla eli ekstaasilla. Ja näitä potilaitahan Pentagon tuottaa.
Taikasienet osoittautuivat tehokkaiksi vaikeaan masennukseen, mutta niillä on ilkeä sivuvaikutus. Poistamalla potilaalta perusahdistuksen ja ylikehittyneen itsekontrollin ja tuottamalla samalla voimakkaan ja lähes uskonnollisen elämyksen ne tekevät samalla potilaista yllättäen poliittisia liberaaleja! Kirjoittajan mielestä tämä on potentiaalisesti kauheaa. Nimittäin, terapiaa saatettaisiin käyttää julkisessa terveydenhuollossa. On sanoinkuvaamatonta, että verorahoilla muutettaisiin potilaiden poliittista vakaumusta. Kirjoittaja tosin myöntää että tutkimusaineisto on toistaiseksi pieni. Sitä paitsi sienille on löytynyt myös poliittisesti vaaraton terapiakäyttö: saattohoito. Sienet poistavat kuolemanpelon ja saavat potilaat suhtautumaan stoalaisesti kohtaloonsa.
Myös neljäs artikkeli sivusi konservatiiveja. Amerikasta on peräisin eheyttämiseksi sanottu terapia, jolla suomessakin on koetettu eheyttää homoja. Ammattipsykologit tuomitsevat eheytyksen tehottomana ja kohdetta vahingoittavana näennäisterapiana. Nyt on löydetty uusi eheytyksen kohde: Tutkijat ”diagnosoivat” kehittyvissä lapsissa piirteen “gender identity disorder”, sukupuoli-identiteettihäiriö. Siis jos kasvava lapsi ei käyttäydy sukupuoliroolinsa mukaan, vanhempien pitää huolestua, lapsestahan voi tulla transsukupuolinen. Columbian yliopisto julkaisi vuonna 2002 jopa oppaan, jossa vanhempia opetettiin tunnistamaan vaaran merkit lapsissaan ja neuvottiin menettelyt asian korjaamiseksi. Vastuulliset psykologit tutkivat asiaa, ja totesivat terapian erittäin vahingolliseksi (mm kasvanut lapsen itsemurhariski). Monissa osavaltioissa terapia on nyt kielletty. Mutta varmaan se tulee vielä Suomeenkin.
Selvästi on syntynyt jonkinlainen uusi tiede: poliittinen neurotiede. En osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia.
