Moni ihminen oli aika ihmeissään, kaikki eivät vieläkään halua uskoa tätä todeksi. Voiko nykyaikana tapahtua jotain tällaista? Toiset taas eivät yllättyneet lainkaan. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin. Maailmanlaajuista epidemiaa on osattu odottaa, ja siihen on valmistauduttu. Juuri nyt tulee mieleen, että olisi saatu valmistautua vieläkin paremmin.
Jokseenkin tasan viisi vuotta sitten julkaisin tällä samalla palstalla blogikirjoituksen ”Biologiseen maailmankuvaan”. Sen aiheena oli lukemani kirja, Arno Karlen kirjoittama "Mikrobit ja ihminen". Kirja on kirjoitettu neljännesvuosisata sitten, ja jollain ihmeen vaistolla Terra Cognita oli poiminut sen käännösohjelmaansa. Neljännesvuosisata on pitkä aika, eikö kirja ole jo vanhentunut? Pääosin ei. Uutta tietoa on tullut, mutta kirja on rakennettu vankan biologisen tutkimuksen pohjalle. Tiede on aika ihmeellistä. Luonnontieteiltä edellytetään, että ne pystyvät selittämään asioita, mutta todella kehittynyt tieteenala pystyy myös ennustamaan, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua ja tapahtuu. Ja kirja ennusti myös COVID-pandemian.
Karlen kirjassa kuvataan, kuinka syrjäseuduilla voi olla hieman eristyneitä alueita, joilla elää omaperäinen eliöstö ja pienoisekosysteemi, kasveineen, eläimineen ja mikrobeineen. Karle nimitti tällaisia alueita taskuiksi. Tuollaisella taskulla voi olla takanaan satojen vuosien pituinen tai pidempikin rauhallinen hiljaiselo. Kunnes tulee joku häiriö, ja biosfäärin sisältöä sekoittuu ihmisten joukkoon. Ja mukana voikin olla kohtalokkaita mikrobeja, joihin ihmiset eivät ole sopeutuneet.
Entä miten on osattu valmistautua? Siksi, että tämä ei ole ensimmäinen kerta. Nykyinen virus on virallisesti tyyppiä SARS-CoV-2. Sitä muistuttava SARS-CoV -virus aiheutti epidemian vuonna 2003 Etelä-Kiinassa. Se ei kuitenkaan levinnyt laajasti. Lähi-idässä esiintyi vuonna 2012 varsin tappava MERS-CoV virus. Onneksi tämä kamelin virus ei tartu kovin helposti ihmiseen. Virustyypistä tiedettiin siis varsin paljon. Julkisuudessa on kauhisteltu, kuinka rokote on kehitetty ”hyvin nopeasti” vaikka rokotteen kehittäminen ”tavallisesti kestää vuosikymmeniä.” Tällaisessa puheessa ei ole faktat eikä historiatiedot kohdallaan. Koronavirusrokotteita on tehty eri periaatteilla, ja parhaimmillaan se voi syntyä alle viikossa. Tarvitaan kuitenkin aikaa vieviä testejä ja koerokotuskampanjoita, jotta voidaan varmistua rokotteen tehosta ja turvallisuudesta.
Ihmiskunnan kannattaa olla huolissaan. Historia tuntee kauhean esimerkin, kultaa himoitsevien espanjalaisten suorittaman Etelä-Amerikan ”valloituksen”. Muutama sata rosvoa kukisti maanosan, jossa asui ehkä 30 miljoonaa asukasta. Selitys ei ole teräaseet eikä tuliaseet, maahantunkeutujien mukana tuli useita herkästi leviäviä viruksia, jotka olivat paikalliselle väestölle tappavia.
Siteeraan Karlea.
”mikrobit eivät ole vihollinen, joka voidaan voittaa. Pikemminkin elämämme mikrobien kanssa on jatkuvaa ja ajoittain dramaattistakin rinnakkaiseloa. Uusia epidemioita, jopa aiemmin tuntemattomien mikrobien aiheuttamia, ilmenee edelleen. Samoin tutut ja jo harmittomina pidetyt taudit ilmaantuvat uudelleen. Ja usein syynä on ihmisen aiheuttama muutos. Ihmiskunta, kulttuuri ja elinympäristö ovat kokonaisuus, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen”.
Onneksi nykyinen pandemiavirus ei ole pahin mahdollinen. Keinot sitä vastaan ovat tuttuja: eristäminen, liikkumisen rajoitukset ja rokotus. Yksi hyvä opetus on toivottavasti saatu. Pitää kuunnella tiedettä ja tiedeihmisiä. Tiede ei ole filosofien postuloima sosiaalinen konstruktio eikä tarinallinen narratiivi. Tiede on totta.
