Kesällä levisi mediassa hälyuutinen. Janakkalassa uimarannan läheltä oi löydetty myrkkykeiso- nimistä kasvia, ja asia otettiin niin vakavasti, että kasvupaikka eristettiin varoitusnauhoin. Aivan, tämähän on tyypillinen mätäkuun juttu. Kesällä tapahtuu ”niin vähän”, että lehdet julkaisevat outoja kohu-uutisia saadakseen lukijoiden huomion. Tyypillinen uutinen, jota en tosin tänä kesänä ole nähnyt, on ”hauki puri naista”. Internetin aikakaudella on alettu puhua ”klikkiuutisista”. Ja kyllähän tästäkin iloa otettiin irti. Hieman epäselvän kuvaparin avulla ihmisiä opetettiin erottamaan myrkkykeiso koiranputkesta. Havaintoja myrkkykeisoista tehdään nyt joka puolella maata. Ja mediassa luetellaan muita luonnon ja puutarhojen myrkkykasveja. Luettelo on yleensä vajaa, myrkyllisiä kasveja on paljon. Kamala luonto!
Mutta mieleeni tuli myös laajempia näkökulmia. Aikanaan koulussa oli oppiaine nimeltä ”kasvioppi”, ja opiskeluun kuului myös kasvien keräämistä. Kasviopissa todella opetellaan tunnistaman kasveja erilaisten tuntomerkkien perusteella. Yleisen muodon lisäksi tunnistamiseen käytetään myös pikku yksityiskohtia, vaikkapa karvaisuus tai tuoksu. Ja kasvupaikka. Myrkkykeiso kasvaa suorastaan märillä paikoilla, kun taas vertailussa ollut koiranputki on kuivien paikkojen kasvi. Molemmat kasvit kuuluvat sarjakukkaisten heimoon, mutta näitä kasveja muistuttavia saman heimon kasveja ovat myös varsin yleiset väinönputki, karhunputki, ukonputki, meriputki, myrkkykatko, hukanputki, vuohenputki, ja jopa tilli, kumina ja persilja. Kaksi näistä on tappavan myrkyllisiä, arvatkaa mitkä!
Niin, kasvioppi oli minusta ihana kouluaine! Se opettaa systemaattista ajattelua, ja samalla se kehittää suhdetta luontoon. Kasvien salatun elämän paljastaminen oli minusta tavattoman kiehtovaa. Miten ne lisääntyvät, miten ne kilpailevat elintilasta, miten ne leviävät uusille alueille, ja miten ne elävät yhdessä muiden kasvien ja eläinten kanssa. Ja mikä on kasvien merkitys ihmisyhteisöissä ja kulttuurissa ja lääketieteessä. Kasveihin tutustuminen on myös johdanto ekologian perusteisiin. Se on tärkeää, sillä ihmiskuntaa uhkaa yhä vakavammin ekologinen katastrofi. Vanhoina aikoina kasvien tunteminen oli osa yleissivistystä ja kansalaistaitoja. Esimerkiksi edellä mainittu vuohenputki on tuhansia vuosia vanha hyötykasvi, jota on sekä kerätty villiyrttinä, että jopa viljelty. Se on kuulunut jo viikinkien ruokavalioon. Kevätkesällä nousevat vuohenputkikasvustot ovat nuorina herkullisia ja aromaattisia. Kerätkääpä niitä ja tehkää vaikka vuohenputkipestoa, maustamaan esimerkiksi pizzaa ja pastaa. Kannattaa tehdä varastoon ja pakastaa, kasvi on hyvin satoisa ja helppo tunnistaa. Reseptejä kyllä löytyy.
On muitakin unohdettuja kouluaineita, joita kannattaisi lisätä pieninä annoksina kouluopetukseen. Kuten geologia, minerologia ja tähtitiede.
Eräs unohdettu kouluaine, jonka katoamista olen surrut, on geometria. Enkä ole ainoa, joka sitä kaipaa. Geometriasta on vaikea edes määritellä, mitä se on, ehkä se pitää vain kokea. Geometria on ikivanha ajattelun ja tieteen muoto, jonka historia ulottuu muinaiseen Kreikkaan, Babyloniaan ja Egyptiin. Geometrian perusoppikirja, Eukleideen Stoikheia (alkeet) on ollut käytössä yli 2000 vuotta, aina 1950-luvulle asti. Geometria käsittelee abstrakteja muotoja: pisteitä, suoria, janoja, kulmia, ympyröitä ja kaaria, suljettuja monikulmiota, ja niiden kolmiulotteisia vastineita. Siinä tehdään päätelmiä ja rakennetaan todistuksia tiettyjen sääntöjen ja perusoletusten pohjalta.
Niin, geometria katosi kouluista, kun matematiikan opetusta uudistettiin muutama vuosikymmen sitten, ja haluttiin raivata tietä joukko-opille. Siitä seurasi suuri oheisvahinko. Sen jälkeisiltä sukupolvilta riistettiin ainutlaatuiset abstraktin ajattelun, oivaltamisen ja keksimisen nautinnot.
Pyydän nöyrästi, vaikka en tiedä, kenelle asia kuuluu: tuokaa geometria takaisin kouluihin!
 |
| Saniaisen salattu elämä |
