Onko jotain outoa tässä otsikossa? Saattaa olla, ja on tarkoituskin, se selviää kohta. Kysymys on siitä, millaista on olla hyvä ihminen, tai oikeanlainen ihminen tai moraalinen ihminen, tai ylipäätään ihminen. Onko se hyvinkin raskasta, ja mistä hyvät ja pahat teot oikein johtuvat? Onko pahuus syntiä, tai onko ihminen väistämättä paha perisynnin takia. Aika raskas paketti tulossa? Synnin voimme tässä kuitenkin unohtaa, sillä olen käsitellyt sitä aihepiiriä varsin perusteellisesti toisessa kirjoituksessa Kaikki synnit. Nyt sanon vain lyhyesti: unohdetaan synti, jostain muusta on kysymys.
Ehkä muistamme kiltin ja hyvän tohtori Jekyllin. Hän on Robert Louis Stevensonin (1850–1894) romaanihenkilö. Jokin tohtoria riivaa, hän ei voi olla levollinen. Onko hänen hyvä käytöksensä pelkkää poseerausta, ehkä hänen hartain toiveensa onkin olla jotain muuta. Hän keksii seerumin, joka tukahduttaa moraaliset tunteet. Juotuaan sitä hän muuttuu aivan toiseksi, jopa hänen ulkomuotonsa muuttuu, hän on nyt ilkeä Mr. Hyde. ”Vihdoinkin vapaa”, hän huudahtaa, ja kiiruhtaa riemuissaan kaupungin iltaan toteuttamaan alhaisia himojaan. Yöllä hän palaa uupuneen laboratorioonsa ja ottaa seerumin vasta-ainetta muuttuakseen taas rauhalliseksi ja ystävälliseksi tohtori Jekylliksi.
Tapauksesta tulee mieleen Phineas Gagen onnettomuus vuonna 1848. Hän työskenteli esimiehenä louhintatyömaalla. Kallioon poratut reiät panostettiin ruudilla, ja Gagen tehtävä oli tampata ruuti tiiviiksi rautatangolla. Ruudin päälle kaadettiin ensin hiekkaa, mutta jonkun virheen takia yhdestä reiästä oli unohtunut hiekka. Räjähdys sinkosi tangon voimalla ulos, se kulki Gagen leuan alta ja silmäkuopan läpi päälaen kautta ulos. Gage istui hölmistyneenä aivonroiskeiden keskellä ja rautatanko löytyi kymmenen metrin päästä. Onneksi lähellä oli lääkäri, joka puhdisti ja sitoi kauhean haavan ja toimitti Gagen sairaalaan.
Kaikkien ihmeeksi Gage toipui. Lääkärit tutkivat häntä huolella, ja havaitsivat että henkiset kyvyt olivat tallella, hänen älynsä ja muistinsa olivat normaalit ja aistit kunnossa toista menetettyä silmää lukuun ottamatta. Gage palasi työhön, mutta ei pystynyt hoitamaan tehtäviään. Hänen persoonallisuutensa oli muuttunut täysin. Entisestä pidetystä ja ahkerasta työntekijästä oli tullut impulsiivinen, epäluotettava ja aggressiivinen häirikkö. Hän niin sanotusti vaipui pohjalle ja vietti lopun elämäänsä alkoholistien ja pikkurikollisten seurassa.
Gage menetti onnettomuudessa aivojen otsalohkon etuosan. Piileekö siellä ihmisen eettinen harkinta, moraali ja rationaalisuus? Ilmeisesti, ja ehkä myös fiktiivisen tohtori Jekyllin seerumi lamautti tämän aivojen osan. Mutta voidaanko aivokuvauksella määritellä ihmisen persoonallisuus ja luonne? Näin ei näytä olevan. Jonkinlaisia tilastollisia eroja löytyy, mutta älykkyyden, moraalin tai lahjakkuuden sijainti aivoissa on edelleen arvoitus. Jotkin löydöt ovat jopa intuition vastaisia, oli pieni shokki, että superlahjakkuutena pidetyn Albert Einsteinin aivot osoittautuivat merkittävästi keskimääräistä pienemmiksi.
Kerrataan. Kyvykkyys tai persoonallisuus, puhumattakaan moraalisista ominaisuuksista eivät erotu aivojen rakenteessa. Einsteinin saavutukset fysiikan alalla johtunevat synnynnäisestä kyvykkyydestä, mutta myös sattumasta ja henkilöhistoriasta. Hän oli oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, ja tapasi oikeita ihmisiä.
Palataan Stevensoniin. Mahdollisesti hän oli kuullut Phineas Gagen tapauksesta ja saanut siitä idean kirjaansa. Entä millainen oli hänen henkilöhistoriansa? Hän oli saanut ankaran uskonnollisen kalvinistisen kasvatuksen. Myös siihen tuo kertomus viittaa. Stevenson kuitenkin menetti jo nuorena uskonnollisen vakaumuksensa.
Uskontososiologit ovat pohtineet moraalin ja uskonnon yhteyksiä. En tiedä miten asiaa on tutkittu, mahdollisesti on kyselty ratkaisuja erilaisiin moraalisiin pulmatilanteisiin. Ja tulokset ovat nytkin intuition vastaisia. Uskonnollisilla ihmisillä moraalilla näyttää olevan verrokkiryhmiä vähemmän vaikutusta valintoihin. Oma psykologian tuntemukseni antaa erään selityksen. Vaikeat valintatilanteet ovat kognitiivisesti kuormittavia. Mahdollisesti moraalista harkintaa delegoidaan: vakaumus helpottaa ja nopeuttaa kiusallisilta tuntuvia valintoja.
Palataan Robert Louis Stevensoniin. Hän eli vaiheikkaan ja jopa romanttisen elämän, ja asui lopulta Samoan saarilla, joiden asukkaisiin hän solmi hyvin lämpimät suhteet. Itse pidän häntä hyvin moraalisena ihmisenä, joka inhosi erityisesti brittiläistä kolonialismia. Annan nyt lukuvihjeen. Aarresaari on hyvä, koukuttava ja varmaan tämänkin päivän nuorisoa kiehtova kirja. Mutta varttuneemmalle lukijalle suosittelen novellia Falesan ranta. Stevenson piti sitä itse parhaana novellinaan. Vasta tämän kertomuksen luettuaan voi ymmärtää, mistä oikeasti on kysymys Puccinin kuuluisassa oopperassa Madama Butterfly.
