Kauan sitten keskustelin erään tutkijan kanssa, joka oli osaltaan vastuussa kuluttajatuotteiden sähköturvallisuudesta. Tämä oli siis aikaa ennen Euroopan unionia ja laajaa tuotevastuuta. Siihen aikaan Suomessa sähkötarkastuslaitos ja eräät muutkin virastot tarkastivat ennalta kuluttajalle myytävien tuotteiden turvallisuuden. Samassa tarkoituksessa laadittiin esimerkiksi jännitteisten osien kosketussuojan, vedenkestävyyden, paloturvallisuuden ja kemikaaliturvallisuuden standardeja. Suuri osa turvallisuustyöstä olikin tarkistaa, täyttääkö markkinoille tuotava tuote normit sekä periaatteessa että käytännön tasolla.
Tämä oli aikaa, jolloin kaikki televisiot olivat niin sanottuja putkitelevisioita. Toisin sanoen kuvan synnytti suuri ja painava (jopa yli 10 kiloa) kuvaputki, niin sanottu katodisädeputki eli Braunin putki. Ja vanhemmissa malleissa myös elektroniikka perustui radioputkiin. Selostin tämän asian näin tarkasti, koska nuoremmat lukijani eivät ehkä ole koskaan edes nähneet ”putkitelevisiota”.
Televisio oli jo vuosikymmeniä ollut tärkein ja rakastetuin kodin viihdelaite, se löytyi lähes joka kodista. Sen suhteen asiat olivat muuten hyvin – mutta valitettavasti televisiopalot olivat aikanaan suhteellisen yleisiä. En löytänyt helposti hyvää tilastotietoa, mutta jotain onnistuin kaivamaan esiin. 2000- luvun alussa tv-paloja tapahtui Suomessa noin 200 vuodessa. Luku oli silloin jo voimakkaassa laskussa, arvioisin, että tv-paloja sattui aiemmin vuosittain jopa tuhansia. Tilanne on edelleen parantunut, nykyään tv-palo on harvinaisuus, niitä ei tapahdu edes joka vuosi.
Tuo vuosisadan vaihteen aika oli televisiotekniikan murrosaikaa. Digi-tv oli tulossa, ja kotimainen teollisuus oli jo valmistautumassa. Harvemmat oivalsivat, että itse kuvaputkitelevisio oli juuri nyt tiensä päässä. Litteän taulu-tv:n läpimurtoa oli ennustettu jo niin pitkään, ettei kukaan siihen enää uskonut. Kun se sitten tapahtui, teollisuus tulikin yllätetyksi. Uudistus muutti markkinat muutamassa vuodessa, ja upotti kotimaiset tv-tehtaat, ne olivat valmistautuneet väärään innovaatioon. Tämä on teollisuushistoriaa, Nokia oli ostellut eurooppalaisia televisiotehtaita halvalla, ja äkkiä oivallettiin, miksi ne olivat olleet niin halpoja. Samaan teemaan tai sotkuun liittyy jo aiemmin haudattu valtion kuvaputkitehdas Valco, mutta se on jo toinen juttu.
Takaisin tv-paloihin. 1980-luvun alussa kotimaisen teollisuuden eräs markkinavaltti oli ”palamaton televisio”. Salora oli uudistanut television kriittisen osan, joka oli syyllinen useimpiin tv-paloihin. Tuo osaa tuotti kuvaputken tarvitseman korkeajännitteen. Uusi rakenne pienensi merkittävästi television virrankulutusta, eikä se ollut herkkä syttymään.
Lyhyt katsaus tuohon syntipukkiin. Kuvaputki tarvitsee korkean käyttöjännitteen, muutamasta tuhannesta aina väri-tv- putken 25 tuhanteen volttiin. Teknisistä syistä, joita en nyt avaa, osaa sanotaan mm ”juovamuuntajaksi” ja ”juovapääteasteeksi”. Tuo osa on melko suuri, siinä on avoin ja helposti pölyä keräävä rakenne, kuumia osia ja kipinöintivaara. Kansainvälinen tv-teollisuus oli päätynyt tällaiseen ratkaisuun, tietenkin kustannussyistä.
Alussa mainitsemani tutkija oli huolestunut nimenomaan tv-paloista, ja hän tiesi, mikä television osa niitä aiheutti. Hän oli yrittänyt puhua asiasta joidenkin poliitikkojen kanssa, mutta heikoin tuloksin. Mitään ei kuulemma ”voi tehdä”. Se oli varmaan aika turhauttavaa.
2000-luvun alussa tv-palojen lukumäärä oli jo selvässä laskussa, varmaan suurelta osin kotimaisen keksinnön ansiosta. Kun taulu-tv valloitti markkinat muutaman vuoden kuluttua, laskeva trendi jatkui. Taulutelevision aiheuttama tulipalo on äärimmäisen harvinainen. Nykyisin sähkölaitteisiin liittyvät tulipalot aiheuttaa yleensä liesi tai uuni – yhdessä käyttäjän toimien kanssa, tapausten lukumäärä on vakiintunut kahteen-kolmeen tuhanteen vuodessa.
Tv- palot tapahtuivat yleensä ja onneksi televisiota katsellessa, jolloin ihmisiä oli paikalla. Kun tv suljettiin, sitä varten oli mekaaninen virtakytkin. Kun virta katkaistaan, television sisällä ei enää ole sähköä ja kuumat osat alkavat jäähtyä. Se vähentää tulipalon riskiä, vaikka jotain voi aina jäädä kytemään.
