Tichy pääsee taas mieliaiheensa kimppuun. Hullut robotit ovat lähes yhtä hauskoja kuin hullut tiedemiehet tai hullut insinöörit - tai hullut muusikot. Rouva on hyvä vaan!
Varkauden mekaanisen musiikin museo on siis todellinen pyhiinvaelluspaikka. Kannattaa mennä opastetulle kierrokselle, koska siellä esitellään nuo konehirviöt toiminnassa, ja esittelijänä toimii melko erikoinen saksalainen. Koneiden meluisat ja kömpelöt ponnistelut musiikkitaiteen saralla tekevät ainakin Tichyyn maagisen vaikutuksen.
Mutta miksi robotit ovat niin kiehtovia? Japanilaiset ovat tutkineet robottien sosiaalista hyväksyttävyyttä. Osoittautui, että robotin pitää olla kunnolla robotin näköinen. Siis vilkkuvat kamerasilmät, antennit päässä ja tökkivät liikkeet. Sulavammat robotit viehättävät edelleen, mutta viehätykseen sekoittuu outouden vivahdus. Ja androidit, jotka pyrkivät imitoimaan ihmistä - ne ovat todella pelottavia.
You tubessa saa nähdä kauniisti muotoillun robotti Asimon liikehdintää tai robottikoira Aibojen jalkapallo-ottelun. Kuinka ne ovat kömpelyydessään liikuttavia. Suorastaan sydäntä särkevä on video, jossa Asimo kellahtaa kumoon, ja yrittää turhaan ponnistella ylös, kunnes hätääntynyt esittelijä kiiruhtaa vetämään verhon tämä säälittävän näytelmän eteen.
Aivot huijaavat meitä. Haluamme osoittaa sosiaalisuutta ja veljeyttä mekaaniselle olennolle, joka elehtii inhimillisesti. Kunhan olemme itse turvassa. Mutta jos imitaatio on liian hyvä tai ylivoimainen, tulee mukaan kauhu. Seuraavassa eräitä välähdyksiä.
Lapsuuteni "Lost in space" tv-sarjassa esiintyi avaruusmatkailijaperhe ja heitä suojeleva robotti. Inhosin sitä idioottia, ja koko perhe oli söpöydessään ällöttävä. Mutta robotin takia sarjaa oli pakko katsoa, vaikka väkisin.
Alien- elokuvassa eräs aluksen miehistön jäsen paljastuu robotiksi kohtauksessa, joka osoittaa aluksi vain inhimillistä julmuutta. Seuraa tavattoman väkivaltainen jakso, jonka lopussa robotti revitään kappaleiksi, ja sen mekaaninen luonne paljastuu. Koko juttu on sanoinkuvaamattoman kauhea. Paljon pahempi juttu kuin se varsinainen Alien.
Bremen, 1998 ja autotehdas, jossa tehdään mersuja. Pääsen näkemään teollisuusrobotteja työssään. Luulette tietävänne mitä se on, olette nähneet messuilla robottinäytöksiä, joissa teollisuusrobotit askartelevat mietteliäästi vienon musiikin tahdissa. Feikkiä, hyvät ihmiset. Robottien liikkeet on hidastettu turvallisuuden ja esteettisen vaikutelman takia. Nuo autorobotit olivat suunnattomia, keltaisia, noin kolmen metrin korkuisia hirviöitä, kuin jättiläismäisiä termiittisotilaita. Ne nytkähtivät liikkeelle ja kävivät leukoineen autonkorin kimppuun pidäkkeettömällä raivolla ja väkivaltaisella nopeudella. Sitten ne jähmettyivät perusasentoon odottamaan seuraavaa koria, sulan metallin pisaroiden hiipuessa kauhistuneiden katsojien jalkojen juuressa.
Varkaus 2010, mekaanisen musiikin konsertti suunnattomassa konepajan hallissa. Frakkiin pukeutunut Kari Kriikku, Suomen paras klarinetisti, soittaa mekaanisen pianon säestämänä. Hän imitoi androidia ja soittaa ja elehtii mahdollisimman mekaanisesti. Liikuttava esitys, eikä Kriikku ole minusta koskaan soittanut yhtä hyvin.
Meillä on yhtä ja toista opittavaa mekaanisilta veljiltämme.
