Matka oudon tuolle puolen

Espoon modernin taiteen museossa Emmassa on näyttely ”Arjen muotoilija – Rudolf Steiner 26.02.2014 - 11.05.2014”. Kiinnostuin näyttelystä, mutta se jopa ylitti odotukseni. Se oli kuin science fictionia - matka vieraalle planeetalle, missä meitä ulkoisesti muistuttavat avaruusoliot ovat luoneet oudon kulttuurin. Tai aikamatka vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, missä luonnontieteiden läpimurto on epäonnistunut ja tiede on ottanut aivan toisen suunnan. Yhteenvetona: näyttely tutustuttaa kävijän kummalliseen maailmaan, ja käynnistä tulee hiukan hassu olo, kun tietää että joillekin ihmisille juuri tämä maailma on totta. 

Itävalta-Unkarissa syntynyt Rudolf Steiner (1861 - 1926) opiskeli aluksi luonnontieteitä ja teknisiä tieteitä Wienin teknisessä korkeakoulussa. Sitten hänen filosofian alalta tehty väitöskirjansa Rostockin yliopistosta v 1891 lähti aivan omille teilleen (se on julkaistu suomeksi nimellä ”Totuus ja tiede”). Siinä Steiner oikeastaan hylkäsi tieteen ja kääntyi henkisyyden ja mystiikan poluille - höystäen toki keitoksensa tieteestä lainatuilla mausteilla. Tämä ei ole toisen käden tietoia: uteliaisuuttani luin kirjan.Se on niitä teoksia, jotka oikeastaan avautuvat vain uskoville. Steiner lähestyi teosofiaa, mutta loi sitten aivan oman aatesuuntansa, antroposofian. Sitä voidaan luonnehtia sanoilla henkisyys ja kasvu ihmisenä. Siihen liittyy myös karma, uudelleensyntyminen, luonnonhenget, enkelit ja biodynaaminen viljely. Kyseessä on ilmiselvästi uskonto, mutta steinerilaiset kieltäytyvät näkemästä itseään uskonlahkona, ja väittävät kyseessä olevan tieteellinen maailmankatsomus. Se ei kuitenkaan täytä tieteellisyyden kriteerejä. Steiner on kehittänyt teoriansa omien tutkimustensa kautta, mutta hänen tutkimusmetodinsa ei avaudu ulkopuolisille. Siinä suhteessa antroposofia muistuttaa aikansa sisaraatetta, psykoanalyysia.

Steiner ei ollut suinkaan ainoa omatekoinen profeetta, pikemminkin tällaiset harrastukset olivat ajalle tyypillisiä.  Meidän suomalaisten kannattaa panna merkille  Aleksanteri Ahola-Valo.  Tämä venäjällä toimintansa aloittanut omaperäinen  taiteilija ja ajattelija loi oman oppinsa ihmiskunnan pelastamiseksi: AE-evohomologian. Se tuntuu saaneen vaikutteita sekä tolstoilaisuudesta että antroposofiasta.

Miten on mahdollista, että steinerilaisuus jäi aatteena - ja myös steiner- pedagogiikan muodossa henkiin: marginaalisena, mutta yhteiskunnassa edelleen vaikuttavana liikkeenä. Näyttely vastaa osittain tähän kysymykseen. Steinerilaisuus syntyi aatteellisen kuohunnan aikakautena - samassa kuohunnassa syntyivät myös psykoanalyysi ja marxismi. Jollain lailla myös Nietzsche tuntuu liittyvän Sterineriin. Steiner oli kosketuksissa monien tärkeiden kulttuurin vaikuttajien kanssa. Saksalaisella kielialueella on myös oma vaikutuksensa, koska se näyttää synnyttäneen 1900-luvulle tultaessa vaikutusvaltaisimmat aatteet. Steiner ankkuroi aatteensa tieteellisiä juuria saksalaisen kulttuurin suurimpaan neroon Johann Wolfgang von Goetheen. Goethen väriopilla on steinerilaisuudessa ihmeen suuri vaikutus - vaikka sillä ei ole minkäänlaista tieteellistä arvoa*).

Steinerilaisuus siis haluaa naamioitua tieteeksi. Tosiasiassa se on valetiede. Antroposofiassa ei ole nähtävissä tieteelle ominaista edistystä, eivätkä antroposofit harjoita tieteellistä tutkimusta - ainakaan siinä mielessä, kun se yleensä ymmärretään. Sen sijaan antroposofit varjelevat oppinsa puhtautta. Sekin on uskonnon, ei tieteen piirre. Naamioitumiselle on selvä syy. Halutaan anastaa tieteeltä sen nauttimaa arvovaltaa. Kaikki eivät pidä sanasta valetiede. Halutaan puhua ”laajennetusta tieteestä”. Mutta luulen, että näillä tieteen laajentajilla on sama motiivi kuin Steinerilla: halutaan ahnehtia tieteen arvovaltaa.

Epä-älyllisyydestään ja sekavuudestaan huolimatta steinerilaisuus ja antroposofia on minun silmissäni enimmäkseen sympaattinen ja ylevä aate. Se on suvaitsevaista, se hyväksyy muun muassa kaikki uskonnot ja julistaa ihmisten tasa-arvoa. Se puhuu kasvusta ja moraalisista arvoista ja edistää hyvää. Se uskoon ihmisyyteen ylevässä mielessä ja ihanteena. Se suosii taiteita ja tieteitä. Steinerkoulut ovat luovien ihmisten kouluja.**)

Näyttelyssä käy hyvin ilmi, kuinka Steiner oli tavattoman lahjakas ja monipuolinen ihminen. Filosofisten harrastusten ohella hän oli arkkitehti ja muotoilija. Liikkeen päämajaksi hän suunnitteli omaperäisen Goetheanum- nimisen rakennuksen - se oli samalla kertaa kongressikeskus, kulttuurikeskus ja temppeli. Kun puusta rakennettu Goetheanum joutui tuhopolton uhriksi vuonna 1923, Steiner suunnitteli betonista uuden rakennuksen nimeltään Goetheanum II. Rakennus sijaitsee edelleen Sveitsin Dornachissa. Se on betonirakentamisen merkkipaaluja.

Steinerin arkkitehtuuria ja muotoilua luonnehditaan sanalla orgaaninen arkkitehtuuri. Se ei suinkaan syntynyt tyhjästä, vaan niveltyi jugend- tyyliin ja kehitti sitä edelleen. Orgaaninen arkkitehtuuri voidaan nähdä suuntana, joka hyödyntää elollisen luonnon muotokieltä. Esimerkiksi jugendille on ominaista kasvimuotojen viljely. Laajemmin ottaen orgaaninen arkkitehtuuri pyrkii sovittamaan yhteen ihmisen luoman keinotekoisen ympäristön ja elävän luonnon. Tästä suuntauksesta ovat saaneet vaikutteita monet suuret arkkitehdit, esimerkiksi Frank Lloyd Wright, Antoni Gaudi, Le Corbusier, Eero Saarinen ja Alvar Aalto.

Steinerin suunnittelemat talot tekevät - ainakin minuun - oudon, jopa vastenmielisen vaikutuksen. Niiden biologinen olemus on kuin mielipuolisen geneettisen insinöörin laboratoriosta. Ne muistuttavat jollain lailla Antoni Gaudin rakennuksia, mutta niissä on ylimääräinen ahdistava piirre. Ehkä se johtuu niihin ympätyn uskonnollisen rakennusperinteen halusta julistaa, vaikka sitten väkisin. Mutta siinä missä vaikkapa goottilaiset kirkot ovat valoisia ja yleviä, Steinerin luomukset ovat lähes painajaismaisia. Samalla ne ovat oudosti vaikuttavia. Ne tuovat mieleen sveitsiläisen taiteilijan Hans Rudolf Gigerin biomekaanisen taiteen. Suuri yleisö tuntee sen ”Alien”- elokuvan lavasteista. Näyttelyssä on myös Steinerin suunnittelemia huonekaluja. Kirjoituspöytä ja sänky ovat jonkinlaisia kasvin ja huonekalun sekasikiöitä - minun silmissäni varsin vastenmielisiä.

Goetheanumin tulipalosta säästyi Steinerin keskeinen taideluomus: valtava puuveistos nimeltä ”Ihmiskunnan edustaja”. Se on kuvottavaa kitschiä - se ikäänkuin tiivistää antroposofian kornit piirteet.

Emman näyttely askarruttaa. Se saa pohtimaan tiedettä ja valetiedettä, uskontoa ja valeuskontoa. Steinerilaisuus on totalitaarinen oppi - vaikkakin se onkin suvaitseva. Se haluaa olla tieteellinen liike, mutta näkee oikean tieteen mahdolliseksi vain ideologian haarniskaan puettuna. Samalla se yrittää ottaa haltuunsa kaikki elämän alueet: teknologian (muotoilu, arkkitehtuuri), sivistyksen (pedagogiikka), musiikin (eurytmia), terveyden ja ravinnon (biodynaaminen viljely, väriterapia, antroposofinen lääketiede) ja elämän tarkoituksen (henkisyys ja kasvu). New age on oikeastaan vain antroposofiaa uudessa pakkauksessa. Eräs myöhemmän steinerilaisuuden outo ilmentymä on oloidi - joka myös on näyttelyssä. Tämä kummajainen ansaitsee lyhyen esittelyn. 

 

Oloidi siihen kiinnitettyine akseleineen. Tällainen laite toimii antroposofisena sekoittimena.

Oloidi on kolmiulotteinen kupera geometrinen kappale (convex hull). Se voidaan tuottaa kahden ympyrän avulla, tai geometrisena muunnoksena kuutiosta. Vaikka se on hyvin yksinkertainen, yllättävästi sen keksi vasta vuonna 1929 saksalainen keksijä ja taiteilija Paul Schatz. Oloidilla on joitain erikoisia ominaisuuksia. Silti on outoa, että siitä on tullut eräänlainen antroposofinen kulttiesine. Oloidia voidaan käyttää yksinkertaisena potkurina, tosin se edellyttää hieman hankalaa nivelmekanismia. Tällaisilla oloidi- sekoittimilla eräät biodynaamiset viljelijät hämmentelevät ravintoliuoksiaan.

*)  Goethen hyljeksitty värioppi on kuitenkin osoittautunut neurologisesti kiinnostavaksi, koska siinä hän pohtii värien aistimista.

**)  Täysin harmittomana ei steinerilaisuutta voi kuitenkaan pitää. Sen synneiksi on luettu taikauskon levittäminen, rasismi, tieteenvastaisuus, epätieteelliset ja lasten kehitystä hidastavat opetusmenetelmät ja puoskarointi.