Otan nyt toisen valaisevan näkökulman. Vapaalta tahdolta näyttävä hermostomme toiminta onkin oikeastaan jatkumo eri asteisia ilmiöitä. Kuvaan sitä seuraavassa, siteeraten lyhentäen kirjaani Robottipuisto (Momentum 2023).
”Tunnetasolla vapaa tahto on ilman muuta
olemassa. .. Ajattelemme vapaata tahtoa käytettävän, kun tehdään
päätöksiä. ..”Päätös” ei välttämättä tarkoita selvästi
erottuvaa hetkeä. .. Kun liikumme, syömme, lepäämme tai
työskentelemme, elämämme on jatkuva ketju pieniä päätöksiä.
... liikutamme kättämme, suuntaamme kävelyämme käännämme
katsettamme mielemme mukaan. On aina olemassa joku hetki, jolloin
liike tai muu toiminto käynnistetään, ja hermostomme määrää
tuon hetken. Elämämme on jatkuvaa pienten ja suurten päätösten
virtaa. Päätösten merkitykset muodostavat jatkumon, on mahdotonta
asettaa selvää rajaa ”mikropäätösten” ja ”olennaisten
päätösten” välille. Tämä elämämme päätöksiä vaativien
tilanteiden vuo on ylivoimainen tietoisen mielemme kyvyille, emme
mitenkään voi harkita jokaista mikropäätöstä. Näyttääkin
siltä, että aivot eivät ole tietoisuuden ohjaama muisti-,
ajattelu- ja päättelykone, vaan joukko automaattisia prosesseja,
joista emme tiedä juuri mitään”.
Toinen näkökulma on, että aivomme rakentavat
maailmasta aktiivisesti toimivan mallin. Se mitä sanomme
tietoisuudeksi on
perimmäiseltä luonteeltaan selittäjä. Se rakentaa
aistihavainnoista ja kehon
automaattisista reaktioista jatkuvan ja loogisen kertomuksen, jonka sankarina ja itsenäisenä toimijana on yksilön mieli. Tämän selittäjän tärkeä resurssi on aivojemme muistin jatkuvasti karttuva tieto- ja kokemusvaranto. Koska sen käyttö on hidasta, se ohjaa lähinnä selitystoimintaa, korjaten tai muuttaen tai puolustellen käyttäytymistämme. Automattinen koneistomme on kuitenkin jo hoitanut kiireelliset tehtävät.
Voisin tiivistää: vapaa ja tietoinen toimintamme koostuu kahdesta osasta. Sen ytimenä on biologisessa evoluutiossa vähitellen muodostunut ja geneettisesti kehoomme tallentunut automaattisten reaktioiden mutkikas, nopeasti ja tehokkaasti toimiva mekanismi, joka ohjaa sekä motoriikkaamme että ajatteluamme. Tämän toiminnan varhaisia ja alkeellisia muotoja ja syitä niiden syntymiselle kuvaa blogikirjoitukseni (ks. Madon eleganssi).
Sen rinnalla toimii kulttuurillinen kerros: selitysmekanismi, joka tuottaa elämämme jatkuvan ja muistiimme rakentuvan
sankaritarinan.
Tässä kuvattuun tietoisen toiminnan malliin liittyy kuuluisa koe, eli aivotutkija Benjamin Libetin tutkimusryhmän vuonna 1983 raportoimat havainnot. Koehenkilöiden tekemät päätökset näkyvät aivosähkökäyrässä noin puoli sekuntia tai enemmänkin etukäteen, ennen kun koehenkilö kokee tehneensä päätöksen. Libetin koe on herättänyt valtavaa huomiota, ja lukuisissa kirjoituksissa ja jopa kirjoissa sen tuloksia on pyritty kumoamaan ja kiistämään. Koska sen voidaan ajatella kieltävän "vapaan tahdon” olemassaolon.
On selvää, että tietoisen toiminnan mekanismia on erittäin vaikeaa tutkia, Libetin koe lienee parhaita yrityksiä. Joka tapauksessa, se on yhteensopiva yllä kuvaamani ”tietoisen toiminnan” selityksen kanssa.
Tämä selitys on aivan liian outo ja radikaali, jotta sen voisi noin vain yllä kuvatusta tekstistä omaksua. Laajempi pohjustus löytyy Robottipuisto-kirjasta ja sen lähdeaineistosta.
