Esineiden kokeminen ja nostalgia

... sitten ostettiin me oikein kunnon putkiradio.

Ja siitä kuuluikin sitten tosi lujasti,
kun nappuloita vain vähän sääteli.
Putket hehkuivat ja tuottivat onnea,
niin oli hirmuisesti voltteja. 

  ...

Sleepy Sleepersin kappaleesta "Metsäratio"

Teknologia näyttäytyy meille aluksi elämyksenä, ja vasta sen jälkeen tulee sen arkipäiväinen käyttö ja mahdollinen hyöty. Ja koska teknologian olemukseen kuuluu muuttuminen ja kehittyminen, tietyn teknologian kokemus katoaa lopulta ainaiseksi. Se ei koskaan toistu, sitä ei saa palautettua. Kun teknologian kokeneet ihmiset vähitellen katoavat, jotain ainutlaatuista ihmisen elämään liittyvää on kadonnut pysyvästi ja lopullisesti. 

Otan esimerkin: putkiradio. 1900-luvun alussa keksitty elektroniputki eli radioputki yleistyi kodeissa 1930-luvulta alkaen, kätkettynä putkiradioihin. Putkiradioilla kuunneltiin ennen kaikkea yleisradiolähetyksiä, jotka olivat jo melkoinen ihme sinänsä. Putkiradioiden loistoaikaa oli 1940- ja 1950- luku. 1950-luvun lopulla kehitetyt transistorit korvasivat sitten hyvin nopeasti radioputket. Suomesta löytyy kuitenkin ehkä jopa tuhansia toimintakuntoisia putkiradioita. 

Putkiradio on useimiten muodoltaan laatikkomainen, ja sen sisuksissa hehkuvat nuo salaperäiset radioputket. Radiot edustivat usein aikansa huippumuotoilua. Etupaneelissa oli tyypillisesti valaistu pitkulainen asteikkolevy ja liikuteltava osoitin. Se avulla avulla haettiin nuppia kiertämällä kuunneltava asema. Levyyn merkityt ulkomaisten radioasemien nimet jäivät monille pysyvästi alitajuntaan: Hilversum, Stockholm, Motala, Tallinn, Moskwa, Budapest...  Joissakin radioissa oli myös vihreänä tai kylmänvalkoisena hohtava virityssilmä. Se oli erikoisrakenteinen elektroniputki, joka osoitti kuunneltavan aseman signaalin voimakkuuden. 

Kuulun siihen ikäpolveen, jonka lapsuuteen liittyi läheisesti putkiradio. Muistan, millaista oli kuunnella lastenohjelmaa. Tunnustan istuneeni yleensä radion takana ja katselleeni radion sisälle. Olin ilmeisesti jo varhain kiinnostunut tekniikasta - niinkuin kai melkein kaikki lapset. Radion takaosa oli rei'itettyä kovalevyä, ja reikien läpi näkyivät salaperäisesti hehkuvat putket. Radion sisältä huokui lämmintä ilmaa, joka tuoksui heikosti bakeliitilta. Radion soittamaan musiikkiin ja puheeseen sekoittui hiljaista hurinaa. Pidin erityisesti eräästä tietystä putkesta, jonka punaisena hehkuvaa katodia ympäröi heikko sininen hohde. Myöhemmin yhdistin Sleepy Sleepersin "Metsäratio"- iskelmän sanat välittömästi tuohon lapsuuden muistoon: putket hehkuivat ja tuottivat onnea. 

Edellä koetin selittää tällaisen elämyksen ainutlaatuisuutta. Monet ihmiset ovat viehättyneitä vanhoista radioista, vaikka useimmilla ei enää olekaan muistoissaan tällaista lapsuuden kokemusta. Vanhat radiot ovat monessa suhteessa vaikuttavia. Ne edustavat hienoa teollista muotoilua, joka on toteutettu tekniikan ehdoilla. Radiovastaanottimen tulee olla "hyvä koti" herkille radioputkille. Pitää ottaa huomioon putkien tuottama lämpö ja niiden vaatima korkea käyttöjännite. Radiossa pitää olla helposti käsiteltävät sähkömekaaniset säätimet, ja sen tulee olla silmää miellyttävä asunnon kaluste. Kaikista näistä syistä putkiradio on ainutlaatuinen esine. 

Näkökulmaa voisi laajentaa. 1800- ja 1900- luvun teollisiin esineisiin liittyy muotoilun, käytettävyyden ja tekniikan yhdistäminen kokonaisvaltaiseksi elämykselliseksi esineeksi. On helppoa luetella tärkeitä esinetyyppejä. Itselläni ei ole elämyksellistä suhdetta höyrykoneisiin lukuun ottamatta kohtaamisia Helsingin satamaradan tavarajunien höyryvetureiden kanssa. Henkilökohtaisemmin elämyksellisiä olivat raitiovaunut, autot, mopot ja moottoripyörät sekä erityisesti veneenmoottorit. Aikuisiän kokemusten ansiosta voisin lisätä listaan vielä vanhat tehtaat ja niiden koneet, sekä monet laboratoriolaitteet, joita olen käyttänyt. Osa niistä oli hyvinkin vanhoja, ne toivat mieleen fysiikan tutkimuslaitteiden pitkän perinteen. Kovin yleisiähän nämä viimeksi mainitut kohtaamiset eivät ihmisille ole - mutta kiinnostavasti niihin liittyy saman tapainen elämyksellisyys kuin putkiradioon. 

Vanhoihin teknisiin laitteisiin tuntuu liittyvän aivan erityinen kiinnostavuus ja lumous. Joillekin se on jopa harrastus, kuulun itsekin Tekniikan historian seuraan. Osittain kysymys on nostalgiasta, joka on tarkkaan ajatellen monisyinen ilmiö. Mutta asiassa on muutakin kuin nostalgiaa. Vanha ja ihmiskunnan palveluksessa pitkää uraa tehnyt esinetyyppi on rikas ja moniulotteinen kokonaisuus. Sen mukana kulkee väistämättä siihen kasaantunut merkityshistoria. Se siis eroaa täysin jostain uudesta ja juuri nyt suositusta esineestä, koska emme voi tietää, millainen sen merkitys on oleva. Uuden esineen me näemme pikemminkin hahmona tai muotona, sen tulevaisuus on auki. Se on väistämättä vanhaa esinettä ohuempi, harvempi, pienempi, epämääräisempi. 

Mutta on toinenkin mielenkiintoinen piirre. Vanhojen esineiden olemus saa voimakkaan panoksen sen sisältävän tekniikan fysikaalisista ja toiminnallisista piirteistä. Yleensä ne on toki myös muotoiltuja, mutta reaalimaailman kovat fysikaaliset tosiasiat jäsentävät niitä. Katsoessamme tällaista esinettä katsomme myös luonnonlakien ja luonnonjärjestyksen ilmentymää. 2000- luvun esineet ovat erilaisia. Niissä tekniikka on usein hahmotonta elektroniikkaa, joka mukautuu itseään korostamatta kaupallisten ja esteettisten muotoilupiirteiden ehtoihin. 

Olen varma, että tämä on tärkeää. Kyseessä on sama ilmiö, jonka havaitsemme kuvataiteessa. Öljyvärimaalaukset, akvarellit tai erilaisilla tekniikoilla tuotetut grafiikkalehdet ovat kaikki omanlaisiaan ja toisistaan poikkeavia, oli niiden aihe mikä tahansa. Kun tietokonegrafiikka alkoi kehittyä, siihen kohdistui suuria odotuksia. Olihan uusi tekniikka olennaisesti kaikista vapain aineen rajoituksista. Mutta kävikin toisin. Tietokonetaide ei puhuttele lainkaan samalla intensiivisyydellä - tosin sillä on tietysti omat kannattajansa. Perinteisessä taiteessa luonnonlait ja luonnolle ominaiset rakenteet rikastuttavat teoksia. Materiaaliset vihjeet antavat merkittävää tietoa maailmastamme - vaikka emme sitä edes tiedosta. 

Olisi hyvä pohtia vielä erästä alussa mainitsemaani piirrettä. Tarkoitan uuden tekniikan elämyksellisyyttä, erityisesti kun se kohdataan ensimmäistä kertaa. Se on asia, jonka tiedämme katoavan lopullisesti ja lohduttoman saavuttamattomasti kokijoiden kadotessa. Saadaanko tämä ilmiö, tieteellisessä tai tiedollisessa mielessä millään tavalla talteen? Rikastuttamaan seuraavien sukupolvien elämää ja henkisiä varantoja. Minulla ei ole varmaa vastausta. Vastaus voisi olla taide. Taiteen tekijöiden kokemat asiat tulevat aina läpi heidän teoksissaan. Minulla on yksityiskohdissaan sumea tavoite tai toivomus, että taiteen kenttä laajenisi entistä enemmän kattamaan myös tieteen ja teknologian.

Helvar malli 560, 1939. Muotoilussa näkyy art deco-vaikutteita.