Mieleeni
tuli, että lapsuudessani ja nuoruudessani - puolisen vuosisataa
sitten - asiat olivat aika paljon yksinkertaisempia. Monet
tieteelliset läpimurrot olivat joko uusia, tai antoivat odottaa
itseään. Maailmamme oli litteä - mutta emme tienneet sitä. Tässä joitain esimerkkejä.
Kosmologia:
3 K taustasäteily oli tiedossa, sen seurauksia maailmankuvalle ei
vielä ymmärretty. Sama koski laajenevaa maailmankaikkeutta. Kukaan
ei puhunut mustista aukoista (teoria keksittiin 1916).
Eksoplaneettoihin (aurinkokunnan ulkopuoliset planeetat) ei vain
yksinkertaisesti uskottu.
Fysiikka:
alkeishiukkasten perhe oli räjähtämässä villisti lisääntyväksi
eläintarhaksi. Kvarkkeja ei tunnettu, eikä niihin liittyvää ns.
standardimallia. Kanttimekaniikassa keskustelu kohdistui
epädeterminismistä johdettuihin spekulaatioihin, joista ei edes
teologia ollut kaukana.
Psykologia:
koulun oppikirjassa esiteltiin aika tasavertaisina behaviorismi ja
sen korvaajaksi ajateltu psykoanalyysi, joihin suhtauduttiin lievän
viileästi. Kuvaa täydennettiin kotikutoisella kyökkipsykologialla.
Usko psykoanalyysiin lujittui vähitellen ja säilyi vahvana aina
2000- luvulle asti (kyseessähän on oikeastaan uskonto).
Genetiikka:
geenit ja DNA tunnettiin, mutta ne ymmärrettiin mekaanisesti,
eräänlaiseksi ihmisen tai eliön rakennuspiirustukseksi. Geenien
toiminnasta ja aktiivisuudesta ei tiedetty juuri mitään.
Teknologia:
tietokoneet olivat 1960- luvulla valtavia sähköä ahmivia kaappeja,
mutta meillä oli hyvin suuret luulot niiden kyvyistä. Nyt
kanniskelemme paljon tehokkaampia koneita taskussa, mutta pidämme
niitä typerinä - mitä ne ovatkin. Emme osanneet edes kuvitella
internettiä emmekä matkapuhelimia. Nyt maailma ja toiset
ihmiset ovat tulleet helpommin saavutettaviksi - vaikka ei
välttämättä läheisemmiksi.
Ekologinen
tietoisuus: se minulla oli jo 1960- luvulla, eikä sen sisältö ole
juuri muuttunut (saastuminen, liikakansoitus ja kasvihuoneilmiö
olivat todella jo tunnettuja). Mutta silloin meitä oli mitätön
vähemmistö, nyt alkaa olla enemmistö.
Neuropsykologia:
aivojen jakautuminen toiminnallisiin keskuksiin ymmärrettiin.
Yleisesti vallitsi jako ”korkeisiin” aivokuoren toimintoihin ja
primitiivisiin ”liskoaivoihin”. Aivopuoliskoihin liitettiin
mystifioitu jako rationaaliseen puoliskoon, jota halveksittiin
humanistisessa hengessä, ja luovaan puoliskoon, jota näppärät
kouluttajagurut yrittivät ”stimuloida” erilaisilla tekniikoilla.
Tuskin
kenelläkään yleissivistys on pelkästään koulutiedon varassa.
Sitä saa tiedotusvälineistä, lehdistä ja kirjallisuudesta. Ja
ainakin itse olen ajatellut, että velvollisuuteni on myös opiskella
vakavissani korjatakseni maailmankuvaani.
Tiede
ja teknologia muuttavat maailmaa, usein aika vauhdikkaasti. Kulttuuri
ja yleinen maailmankuva muuttuvat kuitenkin aika hitaasti.
Kopernikaaninen maailmankuva korvasi antiikin staattisen maailman. En
ole varma, kauanko muutos vei kulttuurissa, ja miten sitä voisikaan
tutkia. Mutta ehkä siihen meni pari sataa vuotta. Darwinin
tunnetuksi tekemä evoluutio
otti paikkansa kulttuurissa alle sadassa vuodessa. Käsitys maapallon
kaltaisen planeetan ja elämän ainutkertaisuudesta universumista
muuttunee muutamassa vuosikymmenessä. Joukkotiedotuksen tehokkuus
levittää tietoa tieteestä entistä nopeammin.
Maailmankuva
on muutakin kuin tieteellistä tietoa. Ekologinen tietoisuus
merkitsee ymmärrystä planeettamme resurssien rajoista, mutta silti
se leviää tuskastuttavan hitaasti.
Ja nationalismi, rasismi,
suvaitsemattomuus ja uskonnollinen kiihkoilu rehottavat, myös meidän
maassamme. Sitä on kyllä vaikea ymmärtää.
PS takaisin otsikkoon. Erityisesti nettikeskusteluissa tuodaan usein esille, ettei kirkko koskaan ole väittänyt maan olevan litteä. Tämä ei ole koko totuus! Jo antiikin Kreikassa maan tajuttiin olevan pyöreä (Eratosthenes jopa mittasi maan halkaisijan hämmästyttävällä tarkkuudella), ja toinen aleksandrialainen, Klaudios Ptolemaios piti planeettoja ja maata palloina, ja laati ensimmäisen karttapallon. Litteä maa oli kuitenkin varhaiskeskiajan kristityillä yleinen käsitys, jolle löytyi tukea Raamatusta, ja jota monet kirkkoisät ja teologit tukivat. Vähitellen litteä maa väistyi. Mutta 1300 - luvulla julkaistu Dante Alighierin ehdottoman ortodoksinen runoelma "Jumalainen näytelmä" palasi litteän maan ideaan. Asia on helppo todentaa, koska teoksesta löytyy kaksikin käännöstä. Kirjasta tuli aikansa menestysteos. Se levisi lukuisina kuvitettuina laitoksina ja tuhansina kopioina ympäri Eurooppaa. Ei ihme, että monet kristityt uskoivat litteään maahan. Luullakseni kirkolla ei ollut asiaan virallista kantaa - toisin, kun kopernikaanisen maailmankuvan, kohdalla, jonka kiistämiseen kirkko kohtalokkaasti lukittui.
Olen muuten nänhyt Ptolemaioksen "Almagestin" käsinkirjoitetun kopion Vatikaanin kirjastossa. Kyllähän teki vaikutuksen!
PS takaisin otsikkoon. Erityisesti nettikeskusteluissa tuodaan usein esille, ettei kirkko koskaan ole väittänyt maan olevan litteä. Tämä ei ole koko totuus! Jo antiikin Kreikassa maan tajuttiin olevan pyöreä (Eratosthenes jopa mittasi maan halkaisijan hämmästyttävällä tarkkuudella), ja toinen aleksandrialainen, Klaudios Ptolemaios piti planeettoja ja maata palloina, ja laati ensimmäisen karttapallon. Litteä maa oli kuitenkin varhaiskeskiajan kristityillä yleinen käsitys, jolle löytyi tukea Raamatusta, ja jota monet kirkkoisät ja teologit tukivat. Vähitellen litteä maa väistyi. Mutta 1300 - luvulla julkaistu Dante Alighierin ehdottoman ortodoksinen runoelma "Jumalainen näytelmä" palasi litteän maan ideaan. Asia on helppo todentaa, koska teoksesta löytyy kaksikin käännöstä. Kirjasta tuli aikansa menestysteos. Se levisi lukuisina kuvitettuina laitoksina ja tuhansina kopioina ympäri Eurooppaa. Ei ihme, että monet kristityt uskoivat litteään maahan. Luullakseni kirkolla ei ollut asiaan virallista kantaa - toisin, kun kopernikaanisen maailmankuvan, kohdalla, jonka kiistämiseen kirkko kohtalokkaasti lukittui.
Olen muuten nänhyt Ptolemaioksen "Almagestin" käsinkirjoitetun kopion Vatikaanin kirjastossa. Kyllähän teki vaikutuksen!