Kauan sitten televisiossa oli
maineikkaita tietoiskuja. Mieleeni jäi niin sanotun energiakriisin
(noin vuonna 1975) aikainen pätkä. Uhkaavalla musiikilla
tehostetussa kuvassa oli savuttava öljylamppu, ja kolkko ääni
julisti: "tältä pallolta alkaa nyt olla öljy lopussa".
Sitten kuvaan tuli käsi, joka pienensi liekkiä - ja musiikki
muuttui rauhoittavaksi. Nykyisin ajattelen väistämättä: voi kun
se öljy olisikin loppunut. Toinen tietoisku näyttää auton rattia
pyörittävän irvistelevän apinan, ja ääni kysyy: "entä jos
apinat ajaisivat autoa?" Seuraa kuvia, joissa on karmeita
liikennetilanteita. Lopulta ääni sanoo lohduttavasti: "onneksi
apinat eivät aja autoa".
Mutta ehkä ne ajavatkin. Apinavertaus jäi pyörimään mieleeni
jonkinlaisena mentaalina matona. Ja mielikuvaa on vahvistanut
tyhmähkö elokuva nimeltä "apinoiden planeetta". Olen
siitä kirjoittanutkin. Aika usein, kun olen ollut palaamassa
ulkomaanmatkalta, olen katsellut ulkomaan lentoaseman lähtöportilla konetta
odottavia maanmiehiä hieman sekavin mutta lämpimin tuntein. Ja
mieleen nousee ajatus: "pian lähestymme apinoiden planeettaa".
Me suomalaiset olemme tehneet taloudessa ja yhteiskuntaelämässä
kamalia ja tyhmiä mokia. Sellaista on elämä apinoiden planeetalla.
(Toki muutkin kansat tekee niitä, mutta en tunne niitä kovin hyvin
eivätkä ne ole yhtä koskettavia). Ja jätän nyt kokonaan
huomiotta poliitikkojen tekemät virheet, koska niistä
kirjoittaminen on liian latteaa, liian helppoa, banaalia - ja
politisoitunutta.
Mutta palautetaanpa tuo tietoisku mieleen - tai ainakin mielikuva
irvistelevästä apinasta, joka vääntää auton rattia, painelee
äänestyskoneen nappuloita, pitää puhetta edessään joukko eri
tiedotusvälineiden mikrofoneja, takoo tietokoneen näppäimiä
saadakseen aikaan some-päivityksiä, tai heiluttaa puheenjohtajan
nuijaa suuren konsernin hallituksen kokouksessa. Eihän tätä ole
vaikeaa kuvitella, ei ollenkaan.
Ja sitten kuvitellaan ne tietoiskut. "Jos apina johtaisi
länsimetron rakentamista...", "jos apina olisi ollut
Nokian pääjohtajana...", "jos apina rakentaisi Olkiluodon
ydinvoimalaa...", "jos apina johtaisi Talvivaaran
kaivosta....", "jos apina suunnittelisi julkisen
terveydenhuollon uudistusta".
Loppuosan tietoiskusta saa jokainen kuvitella mielensä mukaan. Ei
ole vaikeaa.
Mutta missä on pointti? Se seuraa. Yhteiskunnassa on tavattoman
paljon hankkeita, jotka ovat oikeasti vaikeita. Ne pitää
suunnitella huolellisesti, ja niitä pitää johtaa,
järjestelmällisesti, ja perustuen luotettavaan tietoon. Ja sitä
varten meillä on johtajia. Iso johtaja saa valtavaa palkkaa, hän
tienaa vuodessa enemmän, kun hänen alaisensa koko työuransa
aikana. Ja sehän on oikein, koska he ovat niin taitavia, ja heillä
on niin suuri vastuu. Ja kun homma sitten epäonnistuu, syy on aina
"ulkoisissa tekijöissä". Hyvin harvoin johtaja siirretään
syrjään, eikä silloinkaan yleensä puhuta huonosta osaamisesta,
vaan "luottamuksen puutteesta". Ja pian tuo syrjään
siirretty johtaja ilmaantuu toimittamaan jotain toista työtä,
vähintään yhtä hyvällä palkalla. Niin, miten se "vastuu"
ilmenikään ja miten sitä kannetaan?
Tässä on siis jonkinlainen ongelma, mutta miten se ratkaistaisiin?
Pitäisi oikeasti puhua johtamisen laadusta ja osaamisen laadusta, ja
tärkeitä hankkeita ja niiden avainhenkilöitä pitäisi arvioida ja
keskustelu laadusta pitäisi olla avointa ja julkista. Asiaa ei saa
kiertää vetoamalla sopimuksiin liittyvään salassapitoon.
Sopimukset pitää tehdä siten että ne ottavat huomioon hankkeen
arvioinnin, ja niissä pitää olla "nappula", jota
painamalla hanke saadaan poikki tai uudelleenjärjestelyyn silloin
kun mikään muu ei auta: "rewind", "omstart", "redesign", "reset", "hold", "rework".
Pelkkä "post mortem"- arviointi ei vielä riitä.
Länsimetron kohdalla siinä oli niukasti tietoa, mutta se mitä
kerrottiin sai harvat hiukseni nousemaan pystyyn. En ole
vuosikymmeniin kuullut että mitään projektia voitaisiin johtaa
näin huonosti. Tähän ei apina pysty!
-
-
** Tätä blogia kirjoitettaessa ei ole vahingoitettu apinoita.
** Tämän blogin tarkoitus ei ole loukata apinoita.
** Tämän blogin tarkoitus ei ole loukata apinoita.
