maanantai 6. syyskuuta 2021

Ruuvien tarina

Omistan kaksi huilua. Toinen on Yamaha YFL 311 ja toinen Hernals S-100. Hernals on japanilainen huilumerkki, jota ei ole aikoihin valmistettu. Minun yksilöni on nikkelöity messinkihuilu, koneistoltaan kuitenkin lähes yhtä monipuolinen kun nykyaikaiset laatuhuilut (vain ns. E-mekanismi puuttuu, enkä ole sitä kyllä kaivannutkaan). Ostin sen joskus 1970- luvulla, se oli käytetty ja hyvin halpa, koska se ei ollut soittokunnossa. En ollut varma halusinko todella soittaa huilua, joten en pannut likoon paljoa rahaa. Puhdistin huilun, vaihdoin siihen tyynyt ja säädin koneiston, huilusta tulikin sitten ihan hyvin soiva. 20 vuotta myöhemmin vaimoni antoi minulle syntymäpäivälahjaksi tuon Yamahan, kun ymmärsi etten raaski niin kallista soitinta itse ostaa. Se on keskihintainen umpiläppäinen hopeoitu huilu täyshopeisella suukappaleella. Kaikkiaan se on laadukas soitin joka sopii sekä edistyneelle harrastajalle että vakavaan musisointiin.

Jokin aika sitten liityin oululaiseen puhallinorkesteriin huilua soittamaan (Tervakaupungin puhaltajat). Kun Yamaha alkoi tuntua hiukan tukkoiselta, päätin vaihtaa siihen uudet tyynyt, edellisestä tyynytyksestä olikin reippaasti yli 10 vuotta. Se ei ole harrastelijalle ihan läpihuutojuttu, ks. kirjoitus Kätkettyjä salaisuuksia. Operaation ajaksi ja Yamahan ollessa purettuna otin käyttöön vanhan kunnon Hernalsin, joka kaipasi vain pientä säätöä.

Sitten kävi niin kuin lähes välttämättä käy. Joukko pikkuosia, eli tyynyjä ja niiden kiinnitysruuveja ja aluslaattoja putosi lattialle. Konttasin lattialla taskulamppu kourassa, ja lähes kaikki löytyikin. Vain yksi aluslaatta jäi kadoksiin. Päätin tilata uuden, ja varmuuden vuoksi tilasin ruuveja sekä kahta kokoa aluslaattoja. Hernals ja Yamaha näyttävät silmämääräisesti aivan identtisiltä, ehkäpä Yamaha on peräti Hernalsin pohjalta kehitetty. Saattaisin siis käyttää Hernalsin osia Yamahan varaosina tai päinvastoin. Tai niin kuvittelin. Hernalsin varaosia ei tietenkään ollut enää saatavissa, mutta Britanniasta löytyi Yamahan pikkusälää myyvä verkkokauppa. Nuo tilaamani pikkuosat olivat tosi pieniä, ruuvien kierreosa millimetrin luokkaa. Tilaukseni paino olikin joitain grammoja ja hinta 5,12 puntaa. Rahtikin maksoi enemmän.

Sitten astui kuvaan brexit. Britannian EU- eron siirtymäaika päättyi 30.6.2021. Sen jälkeen sieltä ostetut tavarat piti tullata ja maksaa niistä arvonisävero. Ajattelin, että tilaukseni ehtii hyvin Suomeen ennen määräajan päättymistä. Enkä se ehtikin, mutta Suomen tulli oli valppaana. Kaikki kesäkuun lopulla Britanniasta saapuvat lähetykset ohjattiinkin tullin varastoon. Tätä voisi sanoa jopa kaappaukseksi. Odottelin aikani postin saapumisilmoitusta, mutta sainkin sitten viestin tullilta, että tavara pitää tullata ja maksaa ALV. Sen lisäksi posti kehtasi vaatia ylimääräistä postimaksua, vaikka olin jo rahdin maksanut. Olin tietysti närkästynyt, sillä lähetyksen olisi pitänyt hyvin ehtiä perille kesäkuussa. Sitä paitsi olin, ja olen edelleen sitä mieltä, että kauppa on juridisesti myyjän ja ostajan välinen sopimus, jossa noudatetaan sopimushetkellä voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Joten tietenkin ryhdyin jo periaatteen vuoksi kirjelmöimään postin ja tullin kanssa, vaikka tiesin sen etukäteen turhaksi. Viranomaisen reaktio alamaisen viesteihin on aina samanlainen. Siihen sisältyy vastaamisen viivyttely, tahallinen väärinymmärtäminen ja kuurous. Lopulta piti ottaa lusikka kauniiseen käteen, tullasin lähetykseni tullin sivuilla löytyvän sovelluksen avulla. Aluksi se ei toiminut kunnolla, mutta muutaman päivän kuluttua tullaus onnistui. Lähetyksen vähäisen arvon takia tullia ei peritty. Lopulta sain noutaa pakettini postista. Oli syytäkin, sillä rahdin jouduin maksamaan kahteenkin kertaan. 

 

Ei muuta kun töihin. Laitoin aluslaatan paikalleen. Sitten osoittautui, että Yamahan ruuvit eivät sovi Hernalsiin, vaikka ovat aivan saman näköisiä. Ehkä sodanjälkeinen amerikkalaisten miehittämän Japanin teollisuus käytti tuumakierteitä, ja siirtyi vasta vähitellen metrijärjestelmään. Opiksi voisin sanoa, että jos pitää hommata joku huilun tai miksei muunkin soittimen pikkunippeli, kannattaa ensin soitella soitinkorjaamoihin. Heillä voi olla se hyllyssä tai he voivat neuvoa, mistä sen saa – tai voivat vaikka tehdä sellaisen.

Ja sitten se mielenkiintoisin asia. Olin soitellut pitkästä aikaa viikkojen ajan Hernalsia. Miltä se tuntui Yamahan rinnalla? Onko tällainen karvalakkihuilu sittenkin käyttökelpoinen? Tiedän, että monet soittajat suhtautuvat hyvin tunteenomaisesti eri soitinmerkkeihin ja niiden todelliseen tai kuviteltuun laatuun. Ja soittimien hintaerotkin ovat huimia. Uuden, tunnettua merkkiä edustavan aloittelijan huilun saa noin 500 eurolla. Keskitason huiluissa hinnat kiipeävät jo tuhannesta kahteen, ja huippuhuiluihin voi laittaa siihenkin nollan perään. Parhaat huilut ovat mestarien käsityönä tekemiä, täyshopeisia ja jopa kultaisia. Ehkä hinta kuvastaa laatua, mutta myös sitä, että soitin on soittajalle kovin henkilökohtainen asia.

Mitä itse ajattelin kokemuksistani? Hernals oli varsin helppo ja mukava soittaa, onhan se mekaanisesti hyvin lähellä Yamahaa. Sen ääni on hieman karkea, millä ei puhallinorkesterissa ole mitään väliä. Ja jazz ja rock sopivat sen äänelle hyvin. Mutta yksin soittaessa nautin myös Yamahan äänestä, se on samettisen pehmeä ja ilmeikäs, mutta tarvittaessa myös leikkaava ja terävä. Eli eroa toki on, pitää myöntää. Jos huilunsoiton opettelu kiinnostaa, halpa oppilashuilu on kyllä taloudellisesti riskitön valinta, ja aivan yhtä helppo soittaa kuin kalliimpi huilu.

Ja nyt pitää sanoa, että olen soittajana amatööri, huippumuusikot saavat varmasti huilujen eroista paljon enemmän irti.

Pitää vielä sanoa, että on muitakin kuin moderneja metallihuiluja. On vanhan perinteen mukaisia ja yksinkertaisempia (ja teknisesti vaikeampia) puuhuiluja, flauto traverso. On myös modernilla Böhm-koneistolla varustettuja puuhuiluja. Niiden ääni on aivan erilainen kuin metallihuiluilla, hiljaisempi ja pehmeämpi. 

Itseäni kiinnostaisi kokeilla aivan toisenlaista soitinta, Pekka Kähösen kehittämää huipputeknistä hiilikuituhuilua. Runkomateriaalin lisäksi uutta on jousien korvaaminen neodyymimagneeteilla ja silikonityynyt. Ja futuristinen muotoilu (www.matitflutes.com).

 

Futuristinen huilu (Matit flutes)