Tämä kirjoitus sai
aiheensa Yleisradion Ykkösaamusta. Siinä keskusteltiin suomalaisten
terveys- ja genomidatasta. Keskustelijat kauhistelivat terveystiedon
tallentamiseen tarvittavasta datamäärästä. Esimerkiksi
kansalaisten Kanta-terveystietokannan arvioitu tuleva tilantarve
olisi peräti 1,5 petatavua. Kauhisteltiin, miten Kelan resurssit
tähän lähiaikoina riittää.
Voisin lohduttaa
kuulijoita. Pieni laskelma osoittaa, että tietokannan tarvitsema
levytila voidaan hankkia esimerkiksi ostamalla 12 teratavun
levymuisteja. Tarvitaan siis noin 120 fetajuustopaketin kokoista
laitetta. Ne mahtuvat kevyesti tavalliseen instrumenttikaappiin. Koko
komeus maksaisi noin 50 000 euroa. Koska tietokannat skaalautuvat
hyvin, lisähenkilökuntaa ei tiedon säilöntätilan kasvattamiseen
varmaankaan edes tarvittaisi.
Mitä nuo yksiköt
ovat? Teratavu on tuhat gigatavua (tai miljoona megatavua tai
biljoona tavua). Tavallisen sylikoneen muistit alkavat olla yhden
teratavun luokkaa. Ja petatavu on tuhat teratavua.
Asia menee
vaativammaksi, jos ihmisestä halutaan tallentaa koko genomi. Samassa
keskustelussa arveltiin että yhden ihmisen genomi vaatii yhden
gigatavun tallennustilan. Saattaa se näin olla, koska ihmisen DNA
käsittää noin kolme miljardia emäsparia, ja tätä tietoa voidaan
myös pakata.
Kaikkien suomalaisten
täydet genomitiedot tarvitsevat siis luokkaa 10 000 petatavua
tallennustilaa. Se on jo aika paljon, mutta siinä vaiheessa kun
dataa alkaa kertyä suuremmassa määrin, ja siihen menee
vuosikymmeniä, niin myös muistien pakkaustiheydet ovat kasvaneet ja
hinnat halventuneet.
Aikaa myöten koko
maapallon väestön genomit luultavasti luetaan ja tallennetaan
tietokantoihin. En ollenkaan epäile enkä kritisoi asiaa, sen
perustelut ovat samat kun suomalaisten genomiprojektissa. Se palvelee
tieteellistä tutkimusta ja parantaa väestön terveyttä. Sekä
ennakoiva terveydenhuolto että sairauksien parantaminen ottavat
isoja harppauksia eteenpäin.
On syytä katsoa myös
tulevaisuuteen. Planeettamme säilyttäminen ja sen eliöstön
suojeleminen on kokonihmiskunnan strateginen tehtävä. Sen
tärkeämpää ja vaikeampaa haastetta ei ole eikä tule.
Tulevaisuudessa on siis syytä myös digitoida ja tallentaa koko
biosfäärin, kaikkien eliöiden genomi. Työtä tehdään jo, mutta
se pitää systematisoida. Se on valtavan iso ja ihmiskunnalle
elintärkeä urakka. Jos joku epäilee elämän tarkoitusta tai
etsii itselleen motivoivaa haastetta, tässä se olisi. Työ on niin
valtava, että sen suuntaan vieviä mahdollisuuksia on rajattomasti.
Nuori lukija voisi aloittaa vaikkapa opiskelemalla madollisimman
hyvin matematiikan ja luonnontieteiden perusteet, jos vain on siihen taipumuksia.
Sanoin jo että
haasteet ovat myös suuria. Otetaan vaikka tämä. Mitä pitää
tehdä, kun ihmiskunnan tulevaisuus alkaa riippua digitaalisesti
tallennetuista tietokannoista. Se on kovaa teknologiaa. Digitaalisten tiedonkäsittelyvälineiden sukupolvet ovat vaihtuneet
tiheästi, ja tulevat tekemään niin jatkossakin. Miten päästään
siihen, että elektroninen tieto säilyy ja on luettavissa
vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja. Jo nyt varastoissa on yli 50
vuotta vanhaa dataa, jonka lukemiseen ei löydy toimivia laitteita,
ja itse tallennusvälineetkin alkavat rappeutua. Digitaalisen
kirjoituksen elinkaari uhkaa jäädä lyhyemmäksi kuin
keskiaikaisilla pergamenteilla ja antiikin papyruskääröillä.
Vastaus on
periaatteessa yksinkertainen. Meidän pitää kehittää
teknologiariippumaton tapa tallentaa dataa. Sekin on iso ja
haasteellinen urakka, sillä jo määritelmän mukaan tiedon
tallennus edellyttää aina jotain teknologiaa. Mutta toki tämä on
tehtävissä.
Pidetään siis tämä
ristiriitainen ja lähes mahdoton tavoite kirkkaana. Mutta koetetaan
keksiä käytännöllisiä teknologisia oikoteitä siihen asti kun
lopullinen ja epätodennäköinen läpimurto tapahtuu. Voisin asettaa
välitavoitteita. Ensinnä, tallennusteknologiassa etsitään
pitkäikäisiä ja luotettavia tallennusmedioita. Toiseksi,
tietofarmien pitää rakentaa sellainen toimintastrategia, jossa
tallennusvälineitä sisältöineen päivitetään hallitusti ja
lähes jatkuvasti uuteen teknologiaan.
Radikaaleja
teknologioita voidaan etsiä myös luonnosta. DNA on ihmisten
teknologiaan verrattuna ylivoimaisen kapasiteetin omaava ja
uskomattoman pitkäikäinen tiedontallennusmedia. Se sisältää
satoja miljoonia vuosia sitten tallennettua dataa. DNA on elävä ja
omia virheitään korjaava media, ja tämä periaate on lupaava myös
ihmisen luomalle datalle. Tiedon tallentamista DNA- molekyyliin onkin
jo sekä tutkittu ja kokeiltu. Epäilemättä se saadaan aikanaan
toimimaan jopa kohtuullisella tehokkuudella. Mutta ihminen voi
koettaa panna jopa paremmaksi, sillä DNA tallennus kantaa mukanaan
myös satojen miljoonien vuosien aikana tehtyjen turhien kokeilujen
painolastia.
Ja sitten toinen vaihtoehto.
Elävästä luonnosta löytyy muitakin tärkeitä periaatteita, ja
ehkä tärkein on ekologinen diversiteetti. Suunnaton rinnakkaisten
ja erilaisten toimintamuotojen runsaus on sekä biologisen elämän
voittokulun selitys, että sen henkivakuutus. Teknologia voi omaksua
tämän periaatteen, ja ehkä sen myös tulee tehdä se.
